Hyviä pointteja. Voisin toki muotoilla nuo kirjoittamani asiat neutraalimmin. Itselläni ei ole päivätreidaamiseen taitoja, luonnetta tai halua, niin pessimismi on sumentanut siltä osin näkemystä. Enkä siltikään usko, että päivätreidaamista voi lähtökohtaisesti suositella, kun menestymisen mahdollisuudet ovat noin niukat. Ja vertauskuvallisesti, toisille nyt vaan sopii pelinä paremmin shakki ja toisille tennis.
Toisessa langassa oli muuten mielenkiintoinen linkki yhdestä psykologiaan perustuvasta toimivasta sijoitusstrategiasta, sopii hyvin tännekin:
Syksyllä 1999 sijoittajat olivat hirveän innostuneita kaikesta mikä liittyi internetiin. Kaikki siihen liittyvä yritystoiminta oli automaattisesti seksikästä ja jokainen itseään kunnioittava sijoittaja totesi että tässä megatrendissä on oltava isosti mukana. Samoin erinäisten rahastojen ja varainhoitajien oli pakko olla mukana, muuten sai kenkää; asiakkaiden paine oli valtaisaa.
Kolme vuotta myöhemmin internet oli paljon isompi juttu, mutta kukaan ei halunnut puhua IT-yhtiöistä. Yhtäkkiä ne näyttivät todella rumilta. Kukaan ei halunnut puhua kasvusta ylipäätään. Muistan kun Phoebus-chatin arkistoa ei ollut vielä hävitetty (mikä rikos!) ja lueskelin miten Oldenburg päivitteli joskus 02-03, että on kyllä kumma miten totaalisesti mielialat voivat kääntyä, kun nyt laadukkaastakaan kasvusta ei haluta maksaa oikein mitään.
Meidän on vaikea kuvitella, että joskus tulevaisuudessa melkein mistä tahansa asiasta saatetaan ajatella ihan päin vastoin kuin nyt. Lisäksi aivomme ovat tarinoivia koneita jotka jälkikäteen käsikirjoittavat toteutuneelle, paljolti satunnaisuudenkin ohjaamalle skenaariolle loogiset selitykset ja manipuloivat itsensä ajattelemaan, että näinhän sen oli pakko mennäkin ja itse asiassa minä olin pallon päällä koko ajan. Tästä syystä tykkään kirjoitella joskus ajatuksiani reaaliajassa ylös, pöytälaatikkoon tai tänne. Se on ainakin jonkinlainen rokotus tätä aivojemme isoa biasta vastaan. Samaten tykkään lukea, mitä ihmiset ovat aiemmin reaaliajassa ajatelleet – myöhemmin kirjoitettu historia lipsahtaa usein jälkiviisauden puolelle.
En tiedä, voiko keskivertokansalainen opetella treidaamaan voitollisesti, kun vaan riittävästi yrittää. Mutta jonkinasteinen psykologinenkin ongelma on, että jos se yrittäminen tuhoaa pääoman, niin on se vaan aika raskasta. Väittäisin, että useimpien sijoittajien mieli murtuu jo jossain 50% tappiossa.
Ainakin meikäläiselle kävi koronan aikaan silleen, että en oikein kärsinyt edes katsoa osakesalkkua kovin aktiivisesti. Onneksi nyt sentään muutaman kuukauden välein sain laitettua palkasta salkkuun lisää ostoja.
Ei kukaan vastusta pitkäaikaisesti todistetusti toimivaa menetelmää. Esimerkiksi Mikko Mäkinen ja hänen ylituottonsa on jotain mihin kukaan ei oikein voi sanoa mitään vastaan. Näitä Mäkisiä kuitenkin on erittäin vähän varsinkin todistetulla track recordilla.
Se mikä herättää vastustustusta on että vain puhuu ilman track recordia ja varsinkin jos puheet on tyyliä missä ei ole konkretian hiventäkään. Esim. +15% kuussa treidaamalla kynttilöitä tai ”helpot +30% vuosituotot.” osakepoiminnalla.
Enemmän tekoja vähemmän puhetta ja kukaan ei ylenkatso.
Mitä pidempään sijoitushommissa on ollut mukana, sen enemmän olen kokenut, että aktiivisessa sijoittamisessa ei ole hirveästi glamouria. Se on pohjimmiltaan samanlaista grindaamista, kuin mikä tahansa tietotyö. Sijoittaminen voi toki olla yhtä hyvin harrastus tai intohimo kuin työ. Itsekin pidin sitä pitkään lähinnä harrastuksena. Nykyään se tuntuu enemmän työltä. Varmaan uutuudenviehätys on karissut. Niin kuin kaikessa mitä tekee pitkään.
Vuosien kuluessa on aina helpompaa ymmärtää, miksi moni kokenut ja menestynyt sijoittaja vaikuttaa aika nöyrältä ja vaatimattomalta. Tai ainakin itsestäni vaikuttaa siltä, että mitä enemmän jostain asiasta tietää, sen enemmän myös tiedostaa, kuinka vähän tietää. Ymmärtää oman rajallisuutensa ja näkee omat heikkoudetkin. Vaikka on pärjätty hyvin sijoittamisen saralla, ei pidetä itseä mitenkään ihmeellisenä, melkeinpä päinvastoin. Tarkoitan tällä lähinnä ammattimaisia huippusijoittajia, en niinkään itseäni. Vaikka varmaan se jossain määrin voi päteä meihin kaikkiin.
Jos mietitään sitä, että mistä sijoittajan tuotto tulee, niin vaihtoehtoja ovat joko kurssimuutos tai osinkotuotto. Osinkotuotto on erikoistilanteiden ulkopuolella niin pientä, että siitä tulee vain vihaiseksi, joten jäljelle jää vain kurssimuutos. Kurssimuutos erikoistilanteiden ulkopuolella taas vaatii sen, että sijoittaja 1) löytää osakkeen, 2) haluaa ostaa osaketta. Valtaosa ihmisistä toimii tunteella, joten kurssinousut ja laskut ovat siksi lähinnä sijoittajapsykologiaa, joka selittää nuo kuvaamaasi tilanteet. Joskus sijoittajat kollektiivisesti (=markkinat) vain päättävät että joku maa, sektori tai yksittäinen osake nostetaan taivaisiin tai lyödään kanveesi ja sillä ei ole väliä mitä se sinun Excelisi sanoo, ellei käytössäsi ole valtavan syviä taskuja ja vapautta sijoittaa miten haluat. Markkina vie ja sijoittaja vikisee.
Tämä on minulle henkilökohtaisesti nyt valtava ongelma, koska rakastan arvo-osakkeita. Koronamarkkinassa kun kaikki osakkeet olivat pirun kalliita, niin sijoittajilla oli insentiivi tutkia myös niitä markkinoiden pölyisiä nurkkia ja siksi markkinat tehostuivat hetkellisesti valtavasti, koska arvo-osakkeiden aliarvostus purkautui säännöllisesti ja nopeasti. Nyt olemme palanneet useissa maissa ja useilla sektoreilla takaisin arkeen, joten on taas valtava kasa osakkeita mitkä eivät kiinnosta ketään.
Löydät 4 € arvoisen osakkeen hintaan 3 €. Ketään ei kiinnosta. Löysit syvätutkimuksella lyhyen aikavälin katalyytin, jonka pitäisi purkaa aliarvostus. Ketään ei kiinnosta. Käypä arvo on nyt katalyytin jäljiltä 5 €, mutta kurssi on edelleen 3 €. Odotat epätoivoisesti pari-kolme vuotta peläten joka viikko astuneesi arvoansaan ja rukoilet teollisen sijoittajan tekemää yritysostoa. Kolmen vuoden päästä myyt firman hampaita kivistäen hintaan 3,5 €
Syklisissä eteen tulee hieman samanlainen haaste, koska jos ketään ei kiinnosta, niin et pääse myymään omistuksiasi ennen kuin syklin huippu on jo ohitse. Kotipörssissä taas esimerkiksi @Iikka tekee hienoja ketjuja pienyhtiöistä ja ne firmat ja teesit ovat minulle tuttuja ja siellä monesti on ihan aidosti alihintaisia firmoja, mutta kun markkinat ovat päättäneet että rahaa ei laiteta Hesulin pörssiin, niin ei niihin ei oikein voi sijoittaa. Sitten kun raha taas palaa, niin se tulee todennäköisesti ensin isoihin ja keskisuuriin yhtiöihin, joten OMXH:ssa on tällä hetkellä aika turhaa katsoa sitä pienintä päätyä.
Varsin harva tekijä muutenkaan pystyy lopulta nostattamaan riittävästi kanssasijoittajien kiinnostusta niin, että olisi mahdollista muuttaa kurssikäyrän suuntaa. Luotettavan asiantuntijan tekemä analyysi tietysti auttaa valtavasti, mutta meilläkin on foorumilla valtavasti ketjuja ja firmoista tehtyä analyysiä, joita kukaan ei lue, paitsi @Sijoittaja-alokas. @Verneri_Pulkkinen Suomen yhtenä seuratuimpana sijoitusinfluensserina onnistui pariksi päiväksi nostattamaan Viafin-hypen, mutta ketään ei oikeasti tuo firma vaan kiinnosta ja ei se aliarvostus lähtenyt siitä purkautumaan. Teollisuuden, putkistojen ja kaasujärjestelmien kunnossapitoa. Ihan sama onko P/E 10 vai 5, ketään ei kiinnosta, joten kurssi ei nouse.
Jos Vernerikään ei pysty herättämään kiinnostusta ja sitä kautta ostohaluja arvo-osakkeen kohdalla, niin pystyykö siihen oikeasti kukaan muukaan? Foorumilla on toki useita laatukirjoittajia joiden osaketutkimustekstejä edistyneet sijoittajat lukevat innolla (mm. @Homeros, mutta myös paljon muita). Valitettavasti nämä hyvät viestit eivät saa suuria massoja liikkeelle, koska ketään ei (niin paljoa) kiinnosta.
Itse olin aiemmin mukana tekemässä Stockmannin sijoituskeissin viestintää ja voi helvetti mikä työmaa sekin oli saada jengiä edes kuuntelemaan sijoitusteesin perusteita. Sai viikko toisensa jälkeen porata porukkaa kalloon että firma ei mene konkurssiin, tavaratalojen myynnillä kuitataan velat, Lindex on se juttu ja pirun kannattava jne. Sitten piti pommittaa johtoa että ottavat Inderesin seurannan ja kun se saatiin niin @Rauli_Juva aloitti perustellusti aika karhuisella ja epäilevällä näkemyksellä Lindexistä. No nyt vihdoin vuosien päästä nämä näkemykset alkavat olla jo valtavirtaa ja yhtiön sijoittajatarinassa on mukana Propriuksen tapaisia uskottavia omistajia. Ei kyllä tuommoiseen viestintäoperaatioon ole tuntimäärissä laskettuna mitään järkeä lähteä ja ellei kyseessä ole äärimmäisen tuottoisa erikoistilanne, niin touhu muutenkin helposti menisi laittoman kurssipumppauksen puolelle.
Koska sijoittajien kiinnostuksen kohteet pitää ottaa tässä markkinassa aiempaa vahvemmin huomioon, niin mielestäni aidosti tuottoisa sijoitusavaruus oikeastaan rajoittuu siksi tällä hetkellä enää kahdenlaiseen osaketyyppiin:
Momentumosakkeet
Monsteriosakkeet
Momentumosakkeet ovat niitä suosittuja nousutrendissä olevia osakkeita. Nousu ruokkii nousua ja on vaikea hävitä rahaa kun osakkeen kurssi nousee, joten menemälle sinne minne muutkin pääsee nauttimaan kasautuvan ostopaineen luomasta kurssinoususta ilman että tarvitsee liikaa miettiä fundamentteja. Oikeastaan on parempi jos ei mieti, koska näistä pitää osata hypätä pois ajoissa ja fundasijoittajat rakastuvat omiin sijoitusteeseihinsä eivätkä siksi osaa ajoittaa myyntejä. Momentumosakkeissa kannattaakin ihan suosiolla ottaa käyttöön treidaajien työkaluja.
Monsteriosakkeet taas sitten kasvavat niin kovaa tai ovat niin kannattavia, että jos pääset niihin mukaan järkevään hintaan, niin kurssiliikkeet menettävät merkityksensä. Osake tuli -50% alas? Ihan sama, firma kasvaa +40% vuodessa. Katsotaan parin vuoden päästä tilannetta uudestaan. Markkinat romahtivat? Ostetaan omia osakkeita 30% FCF yieldillä neljä vuotta ja mietitään sitten että missä se kurssitaso on. Näitä monsteriosakkeita voi hyvillä mielin pitää salkussa niin monta vuotta, että ne jossain vaiheessa väistämättä osuvat jonkun pönöttyneen laatusijoittajan ylituunattuihin osakefilttereihin ja sitten pääsetkin myymään hänelle osakkeesi +30 - +50% yli käyvän arvon.
Meikäläinen ei tuossa momentumpelissä pärjää, joten tällä hetkellä parhaalta vaihtoehdolta tuntuisi siksi etsiä ja ostaa salkkuun muutama tuollainen monsteriosake joita voi omistaa hyvillä mielin seuraavat 5 vuotta ja lopettaa tämä hirveä säätö näiden aliarvostettujen keskinkertaisten pienosakkeiden kanssa kanssa. Ihmisen elämä on liian lyhyt mörnivien arvo-osakkeiden omistamiseen.
Kuka määrittää oikeasti, onko osake 3€ vai 4€ arvoinen?
Osake on vasta silloin 4€ arvoinen, jos olet itse siitä maksamaan myös 4€. Muuten se osake on vain 3€ arvoinen osake, jonka TOIVOT ja SANOT olevan 4€ arvoinen osake.
Toivo on huono sijoitussuunnitelma.
Näin muuten…
Pitkään jatkuneen nollakorkomarkkinoiden jälkeen sijoittajat löytävät pettämätöntä tuottoa maksamalla lainojaan pois.
Yrityksiä jännittää, kun kuluttajat, sijoittajat ja yritykset pyrkivät sulattelemaan kasvanutta velkavuorta sen sijaan, että löytäisivät vuorta parempia sijoituskohteita.
Jos jossain vaiheessa nähdään taas enemmän rahaa markkinoilla, saattaa 3€ osakkeesta tulla 4€ osake, mutta niin on ympärillä jokunen muukin asia kallistunut.
Arvostan paljon sijoittajia, jotka osaavat laskea yrityksen käyvän arvon. Itse pyrin elämään pitkien aikavälien momentilla ja sijoittamalla yrityksiin, joita pidän selvästi laadukkaina tulevien vuosien voittajina. Arvonmäärityksestä minulla ei ole pienintäkään käryä. Lähinnä toivon, ettei tullut maksettua liikaa kun pyrin ajoittamaan ostoni kurssikäppyrään muodostuviin laaksoihin.
Jos shakkia, tennistä tai Fortnitea oppii pelaamaan pelaamalla, kyllä treidauksenkin oppii. Sen voi hyvinkin mieltää eräänlaiseksi peliksi, jossa opitaan tunnistamaan patterneja ja tehdään enemmän tai vähemmän rivakkaita tilanteeseen sopivia liikkeitä. Ja ihan totta, että moni ei koskaan pääse tarvittavalle taitotasolle ja lopettaa. Ei muuten 50% riittänyt omalla kohdalla, 80% meni (mutta ei murtunut mieli). Mutta 2024 suunta toistaiseksi ylöspäin …
Asiaan liittymätön pohdinta, kuinkahan moni täällä foorumilla on omasta mielestään keskivertokansalainen? Pelkästään se, että on kiinnostunut sijoittamisesta on mielestäni osoitus jostain muusta.
En tiedä, johtuuko luontaisesta arkajalkuudestani vai olenko laman lapsi, vaikka oikeasti lama kohteli hyvin, työpaikka siis säilyi, ja muutenkin elämä meni ihan kivasti eteenpäin, mutta en vaan pysty painamaan ostonappia missään, mikä yhtään tuoksahtaa hypetykseltä omaan nenään. Vaikka tilinteon paikka olisi kuinka selvä. Esimerkkinä vaikka AMC, joka Redditin ansiosta lensi hetkeksi taivaisiin. Kas kun kyseinen osake sattui olemaan omalla ns. järkiperustein laatimallani ostolistallani reilusti ennen hypetystä sellaisella arviolla, että todennäköisesti tämä koronasta selviää, joten konkurssihinnoittelu poistuu. Vaan se ostaminen siinäkin kohdassa, kun oli aivan ilmeinen hype lähtenyt liikkeelle, että pystyy oikeastaan täysin varmaksi sanomaan, ettei tämä ehdi konkurssiin mennä ennen tämän ilmiön loppumista, niin ei, ei vaan pysty.
Ja on noita muitakin. Liian monia muita. Niinpä sitten nuoret juuri koulusta tulleet jantterit pelaa Bitcoinilla ja laittaa tienesteillään somekuvia Karibialta. Kun olivat pelanneet peliä täysillä silloin, kun on pelin aika.
Ja kun meikäläisen perusluonne on syystä tai toisesta kovasti riskejä välttelevä, niin rahat on kaikki kiinni törkeästi ylihajautettuna kaikenmaailman mörnijöissä. Haluan uskotella itselleni, että vähemmän levottomat yöunet jotenkin kuittaisivat kunnon tuotot. Mutta kyllä se omaankin korvaan vähän keinotekoiselta selittelyltä kuulostaa.
Jos nyt ihan hakemalla hakee jotain hyvää tästä sijoitustyylistä, noin oman psykologisen kehityksen kannalta siis, niin kun on kovasti ylihajautettu salkku, niin olen viimein oppinut välinpitämättömäksi yksittäisen osakkeen suuristakin prosentuaalisista tappioista. Ehkä se sitten vielä kasvattaa kykyä pelata vähän isomminkin. Ehkä. Tai sitten ei. Sen kun tietäisi.
Aktiivinen sijoittaminen on kyllä siitä ainutlaatuinen “peli”, että pääsee automaattisesti varmaan top 20% vain päätöksellä olla pelaamatta (indeksit).
Ja jos peliin lähtee ja panostaa kaikkensa, niin joo voi päästä sinne top 5%, mutta todennäköisyys kasvaa myös bottom 5%. Ja pelikenttä on suoraan mestarien liiga, ei ole mitään piirisarjoja.
Nyt taidat sekoittaa arvon ja hinnan. Osakkeen arvohan on sen kaikkien tulevien kassavirtojen diskontattu nykyarvo. Hinta on taas markkinan kollektiivinen näkemys siitä arvosta kun emme voi varmasti sitä tietää. JOSsijoittajan näkemys neljästä eurosta on oikea, niin tuottaahan se lopulta ylituottoa koska ko. firma tulee maksamaan osinkoja (tai mieluummin ostamaan omia) antaen lopulta sen markkinatuoton neljälle eurolle. Ja markkinakin tulee sen lopulta huomaamaan vaikka se veisikin aikaa.
Itse en oikeastaan omassa sijoitustoiminnassani laske firmojen arvoa tuolla tavalla. Ajatteluprosessini menee jotakuinkin tyyliin “Tämä osake treidaa P/E 9, sillä on nettovelaton tase ja historiassa se on kasvanut 13 % vuosittain eikä tehnyt tappiota koskaan. Onko hyvä ostos? On.” Ajattelen että osake on hyvä ostos ihan riippumatta siitä mitä markkinat ovat osakkeesta mieltä. Useimmissa tapauksissa kun firma kasvaa, kurssi seuraa perässä jos kyse on tällaisesta arvoyhtiöstä. Jos kyseessä olisi listaamaton firma, käypää arvoa olisi vaikea määrittää muuten kuin tilinpäätöstietoja tarkastelemalla. Firman arvo kasvaisi yhtä lailla vaikka osakkeesta ei kurssitietoja olisi saatavilla.
Tällä tavalla olen päässyt 26 % annualisoituun tuottoon sijoituksissani. Tilanne oli sama 3 kuukautta sitten kun aloin tätä lukua seuraamaan.
Sitten on analyytikoita jotka sanovat asioita kuten: “Elisa treidaa ilman preemiota verrokkeihinsa nähden. Meidän mielestämme osakkeella pitäisi olla preemio, joten annamme Lisää-suosituksen”. Siitä päädytään tuohon kuvaamaasi tilanteeseen.
Olkoot tämä nyt vaikka sopivin ketju tämän ilmiön pohtimiseen, jota viime päivät olen pähkäillyt.
Sain maanantaina isomman potin käteistä sijoitettavakseni lopetettuani ASP-tilini. Tarkoituksena oli lisätä (omistin siis näitä jo entuudestaankin) salkkuun Nordea, Nestettä, Sampoa ja Fortumia mielestäni maltillisilla arvostuksilla tasapainottamaan kasvupainoitteista salkkua.
Nordea, Neste ja Sampo tarttuivatkin salkkuun suoraan laidasta, mutta juuri Fortumin kanssa jäin odottelemaan, josko kurssi laskisi hieman, tavoitteenani “säästää” pari kymppiä ostohetkellä. No eipä laskenut, vaan on tuosta lähtien noussut koko viikon aina vain ylöspäin ja nyt saisin maksaa 500€ enemmän tuosta aikomastani Fortum-potista, mitä alun alkaen tavoittelin. Äärimmäisen turhauttavaa noin 15min välein kytätä kurssia ja huomata sen nousseen jälleen vain ylöspäin, tehden ostosta psykologisesti entistä vaikeampaa, etenkään kun yhtiön fundamenteissa ei ole tapahtunut mitään massiivista muutosta.
Lähinnä sitä miettii, miksi osto- tai myyntihetkellä on niin vaikeaa ostaa vain nöyrästi suoraan laidasta ja alkaa keksimään jotain täysin irrationaalisia rajahintoja ostolle, perustuen lähinnä päivän avauskurssiin eli ei yhtään mihinkään.
Oma salkkuni on tällä hetkellä noin kolme kertaa bruttovuosipalkkani suuruinen, mutta isotkaan liikkeet salkun sisällä suuntaan tai toiseen (viime vuosina lähinnä alaspäin) eivät hetkauta kirjaimellisesti millään tavalla, vaikka puhtaasti euromääräisesti kyse on aika isoistakin muutoksista tavalliseen perusarkikulutukseeni verraten. Sen sijaan ostohetkellä sitä saa jotain mielihyvää päästessään säästämään muutaman kympin ostohinnasta sillä, että malttoi odottaa kurssin putoavan hieman alaspäin.
Nyt jätin neljättä päivää putkeen Fortumit ostamatta, todennäköisesti vain todetakseni osakkeen nousseen taas jälleen huomenna muutaman prosentin kalliimmaksi.
Toisekseen Fortumia löytyy jo nyt suht merkittävästi (salkun viidenneksi suurin omistus, tarkoitus tuplata positio ja nostaa kolmanneksi suurimmaksi) salkusta, mutta siitä huolimatta lasin näkee ns. puoliksi tyhjänä eikä täytenä, viime päivien kurssinousu aiheuttaa vain negatiivisia tuntemuksia, vaikka todellisuudessa omaisuuteni arvo on tämän myötä kaikesta huolimatta kasvanut.
Pitäisi vain tehdä se osto (jonka jälkeen kurssi mitä todennäköisimmin lähtee vastavuoroisesti laskuun), maksaa ne muutamat sataset oppirahoina ja unohtaa tämän jälkeen koko juttu, mutta…
Mä vähän itsekin vastustin tätä ajatusta, kun sitä ensimmäisen kerran koitettiin selostaa. Nykyään se on yksi lempiaiheistani.
Sitä voi havainnollistaa vaatteiden alennusmyynneillä ja halpakaupalla. Kerta jos toinen nuorena ajattelin vaatekaupassa, hitsit onpa edullista, kun saa paidan 5 eurolla. Tästä paidasta voisi saada vaikka 20 euroa. On se niin hyvännäköinen.
Suomalainen haluaa aina saada halvalla, joten mieluusti ostaa paidan viidellä eurolla, vaikkei se ihan olisi juuri sitä mistä absoluuttisesti tykkää. Vaan vähän sinne päin.
Oikeastihan, jos et ole valmis maksamaan paidasta 20 euroa, ei se paita ole 20 euron arvoinen. Se paita on sen arvoinen, jonka suostut siitä maksamaan.
Mitä oikeastaan lasketaan DCF-analyyseissä? Siinä toki on mukana arvaus tulevista kassavirroista, verrataan turvallisiin riskittömään korkoon ja lasketaan riskipreemiota mukaan.
Kaukana eksaktista tieteestä, jos hieman tutkii niitä kaavoja.
Jos se olisi eksaktia tiedettä, eri analyytikot eivät saisi erilaisia laskelmia.
Mietitään, mikä on kassavirtoihin liittyvä luku, joka halutaan voida maksaa. Siis jokin P/E hieman hahmotetuilla kassavirroilla. Siinäkin kaavassa on aika monta muuttujaa, jotka on ennemminkin mielipiteitä siitä, mikä on sopiva tai riittävä arvo.
Mulle on joskus opetettu, että pörssi hinnoittelee osakkeet aina yrityksen tuloksen mukaan puoli vuotta eteenpäin. Sen verran yritykset pystyvät sanomaan kohtuullisen hyvin, miltä tulevaisuus näyttää.
Silloin jos osaat arvioida, mitä saattaisi tapahtua vuoden päästä, saatat saada jo etua markkinoilla. Siitä tavoitehinta 12 kuukautta.
Siinä on vain sellainen jekku, että puolen vuoden päästä osataan taas olla tarkempia. Taas annetaan tavoite hinta 12 kuukaudelle, pitääkö siis oikeastaan osata ennustaa puolitoista vuotta eteenpäin, jotta pärjäisi tässä shakkipelissä?
Tulevaisuuden ennustaminen on hieman sama kuin sään ennustaminen. Nyt se Foreca voi jo kohtuullisen hyvin ennustaa kolme päivää eteenpäin. 10 päivän ennustus annetaan ja sammakkomies toteaa, että on lämmin kesä tulossa.
Silti ne hitto osaa arvata kesällä kohtuullisen väärin, sataako huomenna.
En suunnittelisi mitään kesälomasuunnitelmia sääennusteiden mukaan.
Voit luoda väliaikaista ostopainetta yhtiölle, mikäli luotettavalta taholta lisäät yrityksen sijoittajaviestintää, läpinäkyvyyttä. Silloin osakkeen hinta saattaa nousta.
Tunnen hyvin Buffettin sanonnan
Price is what you pay, value what you get.
Mikä siis on se arvo, jonka piensijoittaja voi saada omistamalla osaketta?
yrityksen osinkovirran, jonka mukaisesti pääomaa palautuu takaisin sijoittajalle
osakkeen, jonka hinta nousee
mahdollisuuden vaikuttaa yrityksen toimintaan omistajuuden kautta
klubijäsenyyksiä
alennuksia yrityksen tuotteista
Buffettin kaltaiselle pääomasijoittajalle yritykset voivat tuoda muutakin kuin sen kassavirran ja Bershire voi tuoda yritykseen muutakin kuin rahansa. Niillä toisinaan on myös käyttöarvoa.
Tärkeimpänä nostona tosiaan näistä jorinoistani on poimia sijoittamisen psykologiaan, ettet saa halvalla mitään, jollet olisi myös valmis maksamaan siitä enemmän. Jos et maksaisi siitä myös enemmän, joku muu vain ostaa sen ylihintaan.
Onko kukaan muu pannut merkille tätä outoa psykologista ilmiötä Inderesin keskusteluissa?
Kun menee kauemmaksi, voi nähdä paremmin. Nyt keskustelusta viikkoja pois olleena huomaa, että ollaan viimein päästy syklin siihen vaiheeseen, että porukat kuorossa moittivat Hesulin pörssiä ja ylistävät amerikkalaisia teknojättejä.
Onhan tämä koettu aiemminkin. Nyt ravistellaan tuulitakit pois markkinoilta, jonka jälkeen nousu voi alkaa. Se tuleekin olemaan upea nousu, kun nykyiset surkuhupaisat arvostuskertoimet normalisoituvat. Kevät tulee!
Minäkin muuten mietin tällä viikolla, että tässä ajassa on tuttuutta. Varmaan sieltä eurokriisiajoilta itse muistelen samankaltaisuuksia. Silloin oli kai manailua että ei nyt kannata ostaa omxh ta kun pisteluku on jotain 6000 ja mennään kuitenkin alle vuoden sisällä. Tai jotain sellaista
Hyvä kysymys. Ihminen kai on sellainen, että kun joku ilmiö jatkuu tarpeeksi pitkään, siihen tottuu ja tulee yhä vakuuttuneemmaksi, että se on pysyvä perustila. Selitykset, jotka tukee ilmiön jatkumista, eikä muuttumista tuntuvat siinä vaiheessa järkevämmiltä.