Mainio kirja! Pulak-setä vääntää rautalangasta lukijalle, minkä tyyppisiin yhtiöihin ei kannata sijoittaa hakien vertauksia evoluutiobiologiasta. Omalla kohdallani kirja auttoi tunnistamaan sokeita pisteitä sijoituspäätöksissä. Lukuprosessin rinnalla laadin myös heuristisen listan sijoituspäätösten perkaamiseen tästä edespäin. Alla kirjasta sieltä täältä poimittuja ajatuksia sekä pohdintojani niihin liittyen.
1. Tärkeysjärjestys: 1.Vältä isoja riskejä 2. Valitse laatua 3. Osta kohtuuhintaan 4. Pidä
Karsitaan aluksi kaikki epäilyttävä pois, mennään laatu edellä ja vasta viimeisenä mietitään hintaa. Eikä lähdetä korjaamaan sitä mikä ei ole rikki. Menetelmä toimii sijoittamisen lisäksi varmaan monessa muussakin. Ruokakaupasta lähtee tällä menetelmällä mukaan suomalaisia pakastemarjoja ja autokaupasta käytetty Corolla.
2. Vältä maantieteellisiä alueita ja toimialoja, joita et ymmärrä
Yhtiötä ostaessaan sijoittaja sitoo samalla itsensä tiettyyn maahan ja toimialaan. Maantieteellisen alueen osalta on ymmärrettävä maan kulttuuria edes vähän. Korruption ja totalitarismin vaivaamassa maassa yritysten kirjanpito voi olla väärennettyä ja valtio voi puuttua mielivaltaisesti yritysten toimintaan. Tarkoitan nyt esimerkiksi Kiinaa, Venäjän osalta riskit jo realisoituivatkin.
Toimialan osalta on ymmärrettävä toimialan historiaa. Millainen on historiallinen kannattavuus? Millainen sykli markkinalla on?
Sijoittajan on osattava laittaa asiat arvojärjestykseen. Keskimääräistä kehnompikin yritys kannattavalla toimialalla demokraattisessa maassa on todennäköisesti parempi sijoitus kuin keskimääräistä parempi yritys omistaja-arvoa tuhoavalla toimialalla tai totalitaristisessa maassa. Yritykset eivät toimi tyhjiössä.
3. Vältä omistaja-arvoa tuhoavia toimialoja
Esimerkiksi lentoyhtiöt ovat pitkittäistutkimusten mukaan järjestelmällisiä arvontuhoajia pitkäjänteiselle omistajalle. Saman voi toki todeta myös vilkaisemalla muutamien pitkään toimineiden lentoyhtiöiden osakkeiden kurssikäyriä.
4. Vältä nopeasti muuttuvia toimialoja
Triljoonittain sijoittajien rahaa hävittäneessä It-kuplassahan oli kyse ennen kaikkea spekulatiivisista startupeista, joilla ei ollut mitään näyttöjä arvonluonnista. Muutama vuosi sitten oli samankaltainen kupla liikenteen sähköistymisen ympärillä, josta kirjassa käytettiin esimerkkinä Nikolaa.
Pidän haasteellisena sen ajankohdan tunnistamista, milloin spekulatiivinen toimiala muuttuu ihan tavalliseksi toimialaksi. Missä vaiheessa laatuyhtiösijoittajan olisi ollut turvallista sijoittaa esimerkiksi Microsoftiin? 80-luvulla, 90-luvulla, 2000-luvulla vai vasta 2010-luvulla? Asiaa olisi mielenkiintoista tutkia. En tosin tiedä, mistä lähtisin kaivelemaan yhtiöiden historiallisia fundamentteja kymmenien vuosien takaa. Toisinaan yli viiden vuoden takaisiakin tietoja on hankala löytää.
5. Vältä toimialoja, jotka eivät ole tulevaisuudenkestäviä
Tulevaisuus on epävarma, mutta sijoitusten tulevaisuuskestävyyttä on silti mahdollista miettiä ennalta. Onko toimialalla hyvät mahdollisuudet selviytyä tekoälyn laajamittaisesta käyttöönotosta? Entä lisääntyvästä kilpailusta verkossa? Entä ilmastonmuutoksesta tai vihreästä siirtymästä? Onko toimialalla hyvät mahdollisuudet kestää vuosisadan suurin lama, rajuin pandemia tai kolmas maailmansota?
Historiaa tutkimalla voi varautua tulevaisuuteen. Miten eri toimialat pärjäsivät esimerkiksi toisessa maailmansodassa, finanssikriisissä 2008 tai koronapandemiassa 2020?
6. Vältä yrityksiä, jotka menettävät markkinaa
Miten yrityksen markkinaosuudet, tulos ja voitto kehittyvät suhteessa kilpailijoihin? Ei muuta kuin osavuosikatsaukset auki rinnakkain ja vertailua tekemään.
Prasad neuvoo sijoittajaa myös pohtimaan esimerkiksi tavarantoimittajien ja asiakaskunnan keskittyneisyyttä. Näiden pohjalta saattaa tunnistaa markkinaosuuksien menettämiseen liittyviä riskejä jo ennakkoon.
7. Vältä yrityksiä, joiden johdossa tai toimintakulttuurissa on selvästi jotain vialla
Ihmiset eivät yleensä muutu ja epärehellisyyttä voi olla vaikea tunnistaa päälle päin ennen kuin on liian myöhäistä. Siksi kannattaa luottaa merkkeihin, joita on vaikea väärentää. Prasadin mukaan hyvästä yrityksen tilasta kertovat taloustilanteen lisäksi epäsuorasti mm. tyytyväisyys asiakkaiden, tavarantoimittajien ja entisten työntekijöiden parissa, kilpailijoiden antama arvostus sekä myönteiset signaalit toimiala-asiantuntijoilta. Johdon vaihtuvuus on varmaan myös hyvä lisämittari yrityskulttuurin arvioimiseksi.
Itse selaan yhtiöketjuja täällä foorumilla tai teen google-hakuja löytääkseni yhtiöistä punaisia lippuja. Sijoittajalla on niin paljon valinnanvaraa, että mikään ei pakota sijoittamaan sellaisiin yhtiöihin, joista punaisia lippuja löytyy.
8. Vältä yhtiöitä, joissa pääomistajan edut ovat ristiriidassa vähemmistöomistajien kanssa
Erityisesti valtionyhtiöt ovat ristiriitainen asia. Ei liene vaikeaa löytää esimerkkejä, joissa valtio pääomistajana on toiminut vähemmistöomistajien edun vastaisesti. Esimerkiksi norjalainen Kongsberg Gruppen taas ei näytä taipuvan heuristiikkoihin, joiden mukaan valtio-omistaja olisi riskitekijä. Yhtiö on puolustusalan toiminnassaan jopa kannattavampi kuin sen ruotsalainen verrokki Saab, jonka suurin omistaja on Investor AB. Sääntöihin on olemassa myös poikkeuksia.
9. Vältä käänneyhtiöitä. Miksi tämä kerta olisi erilainen?
Kun aloin lukemaan tätä osiota kirjasta, olin hiljattain ostanut Sotkamo Silverin osakkeita pienen position. Tunsin kognitiivista dissonanssia enkä tainnut täysin sisäistää sanomaa. Luin kuitenkin kappaleen uudelleen myöhemmin.
Myin osakkeet. Lyhyellä tähtäimellä tämä näyttää olleen virhe hopean hinnan jatkaessa nousuaan. Käänneyhtiöiltä puuttuvat kuitenkin näytöt pitkältä aikaväliltä. Mitä jos hetkellistä menestystä kannatteleekin onni tai erityisen suotuisa markkinatilanne?
En yllättyisi, jos Sotkamo Silver tekee hyvää tulosta lähivuosina. Mutta meneekö yhtiöllä hyvin vielä nykyisen kaivoksen ehtyessä tai kun hopean hinta kääntyy laskuun? En pistäisi päätäni pantiksi.
10. Vältä velkaisia yhtiöitä. Suuresti vivutettu yhtiö ei voi olla strategisesti joustava samalla tavalla kuin velaton yhtiö. Velattomat yhtiöt harvemmin myöskään menevät konkurssiin
Sananen pankeista, sillä pankit eivät mielestäni ansaitse erityiskohtelua velkavipunsa suhteen. Fundsmithin perustanut Terry Smith välttelee pankkisijoituksia toimittuaan itse pitkään pankkimaailman sisällä. Smithin näkemykseen luottaen olen luopunut pankkiosakkeista tänä keväänä todeten, että omissa lainoissani on riittävästi pankkiriskiä minulle.
Pankithan toimivat monesti noin 20x vivulla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on kaatunut yli 500 pankkia vuodesta 2000 lähtien. Suomessa hävisi pankkeja 90-luvun lamassa ja Islannin valtio kansallisti omansa 2008 finanssikriisissä. Laadukaskin pankki on riskisijoitus systeemisen riskin vuoksi. Mitä jos jossain päin maailmaa iskee konkurssien ja luottotappioiden aalto?
Velkaisuuden lisäksi pankkisektorin historialliset tuotot suhteessa käytettyyn velkavipuun ovat heikot. On olemassa monia vähäriskisempiä toimialoja, kuten kulutustuotteet ja lääkkeet, joissa 10 % vuosituotto-odotusta ei tarvitse tehostaa 20x-velkavivulla.
11. Vältä sarjaostelijoita. Tilastojen mukaan 60–90 % fuusioista ja yrityskaupoista epäonnistuu
Prasad arvioi suurimman ongelman osteluissa olevan vaihtoehtoiskustannuksessa käyttäen esimerkkinä Bayerin tapausta. Ostelijan huomio karkaa helposti pois oman ydinliiketoiminnan kehittämisestä. Ehkä on syytä välttää etenkin niitä yhtiöitä, jotka yrittävät niellä kokoonsa nähden liian suuria paloja?
Toisenlaisena esimerkkinä käynee Lagercranzt, joka on menestynyt erittäin hyvin sarjaostelijana. Olisiko syynä menestykseen se, että yhtiö toimii ydinosaamisensa alueella, kertahankinnat ovat riittävän pieniä ja tytäryhtiöiden johto toimii pääosin itsenäisesti?
12. Vältä myymistä
Viimeisenä oma Akilleen kantapääni. Pitkäjänteisen sijoittajan ei kannata myydä laatuyhtiöitä. Tästä pitävät huolen korkoa korolle -ilmiö, veroseuraamukset, myynnin ajoitusriski ja kaikki se ylimääräinen ajankäyttö ja riskinotto mitä paremman kohteen löytäminen vaatii. Tiheämpi kaupankäynti korreloi heikompien tuottojen kanssa. Ja jos tämä ei vielä vakuuta, niin ehkä lista maailman rikkaimmista ihmisistä tekee sen. Prasadin mukaan Forbes 2022 top 50 listalta 96 % on ikiholdaajia.
Loppuun
Kirjan ydinsanoma tiivistyy hyvin tähän Nassim Talebin lainaukseen:
Via Negativa “The principle that we know what is wrong with more clarity than what is right, and that knowledge grows by subtraction. Also, it is easier to know that something is wrong than to find the fix. Actions that remove are more robust than those that add because addition may have unseen, complicated feedback loops.” – Nassim Taleb