Sijoitusstrategiasi

Omana strategiana on ollut kuukausipalkasta siivu pariin eri indeksirahastoon ja säännöllisen epäsäännölliset suorat osakesijoitukset pääasiassa osinkoa jakaviin yhtiöihin. Tavoitteet pitkällä tähtäimellä kerätä osinkojen kautta passiivista pääomaa ja horisontti n. 15v päässä. Aloitin sijoittamisen n. vuosi ennen koronaa, joten FOMO ehti tulla tutuksi ja huumassa tuli hieman sekoiltua ja maksettua parin tonnin edestä oppirahoja.

Tällä hetkellä salkussa Sampo, Elisa, Tokmanni sekä OP-maailma indeksi, OP-Suomi indeksi sekä OP-Pohjoismaat indeksi.

21 tykkäystä

Jälkikäteen ajateltu tämä oli itseltä kyllä erittäin hyvä ratkaisu aikanaan, ja ajoitus osui ihan nappiin :slight_smile:

2 tykkäystä

Oli pakko muuttaa strategiaa, sen verran kylmää oli kyyti erityisesti Ruotsista.

Aikaisempi oli osinkosalkku, jossa olisi suurinpiirtein saman verran painoituksia eri firmoilla. Mutta ei tälläinen toimi.

Ongelma on, että sitten myy niitä firmoja joilla menee hyvin ja satsaa niihin, joilla menee huonosti. Samalla ei myöskään voi oikein poimia uusiakaan firmoja, koska haluaisi, että salkku olisi tasapainossa, eikä firmoja olisi liikaa. Olen tätä aikaisemmin tehnyt ja myynyt tappiollakin firmoja. Sekin loppuu nyt. Ainoa syy myydä tappiolla on se, että firma on lähestymässä konkurssia.

Joten muutin taktiikkaa. Nyt minulla on tasan kaksi firmaa, joihin panostan. Niihin sijoitetaan pääomia, esim. osinkotuloja, eikä niillä tehdä kauppaa kuin pakon edessä. Kesko ja Sampo itse asiassa.

Sitten on x määrä kaikkea sälää. On firmoja, joita ostan lyhyeen pitoon ja pidän esim. kaksi viikkoa ja myyn voitolla pois. 1 % kuluilla kun ostaa, niin ostokset voivat olla pieniäkin. Sitten on Ruotsin pettymyksiä, jotka saavat jäädä salkkuun, kunnes ovat plussalla tai jos tilanne paranee, että ne kannattaa pitää. Mitään raja-arvoa ei näille firmoille ole ja minulla voi olla vaikka sata firmaa salkussa. Kunhan ne tuottavat voittoa lyhyellä aikavälillä, niin se riittää minulle. Tällä hetkellä x firmoja on jotain vajaa 30. Olen myös tehnyt tappioita takaisin, mutta tämä on niin pientä puuhastelua, että siinä ei ole juurikaan riskiä. Esim. Neste firmaa ostin ja myin pois peräti 2 osaketta ja sain näin senkin firman historian plussalle. OP:n verkkopalvelusta kopioin kaikki tulokset suoraan Exceliin, niin sieltä näkee, miten on firmojen suhteen mennyt. Lisäksi on liuta ETF, joita voisi ehkä miettiä, ostaisiko niitäkin takaisin ja pitäisi, kunnes ovat voitollisia ja myisi pois. Katsotaan.

Tarkoitus on osakkeilla tehdä kauppaa, se piristää päivää ja tehdä voittoa. Se on riittävä idea ja se oli itse asiassa alkuperäinen idea, ennenkuin aloin säätämään liikaa. Siihen kaveriksi sitten alle 5 firmaa, jotka ovat parasta A luokkaa ja ne pidetään salkussa, niihin suunnataan kaikki osingot mitä salkku kerää ja niitä ei myydä, pelkästään ostetaan.

Tämä on toiminut todella hienosti. Voi ostaa joko hetken mielijohteesta tai jopa hieman perehtyä firmaan ja myydä pois ja ostaa vaikka uudestaankin myöhemmin. Eikä kurssien suunta sinänsä haittaa, kun ei tarvi tappiolla myydä. Esim. Electrolux ja Bonava varmasti nousevat sieltä ahdingosta joskus. Siihen asti ne pysyy salkussa, mutta periaatteessa karanteenissa. En osta lisää enkä myy pois.

4 tykkäystä

Kuulostaa tutulta. Itsellä oli parin yhtiön painotus, mutta kun omistukset alkoi kasvamaan suureksi, niin alkaa vaatimaan hyvää riskissietokykyä kun päivä arvonvaihtelun ovat monen tuhannen euron luokkaa. Miten olet ajatellut tähän varautua, jos esim yhden yhtiön omistus olisi esimerkiksi joskus 100 000e?

1 tykkäys

Hyvä kysymys. Ajattelin ainakin olla kovin nirso osakepoiminnassa, kun noita A-ryhmän firmoja valitsen.

Lisäksi niiden pitää olla eri sektoreilta, se on kuitenkin hyvä vähittäisvaatimus. Sitten se meneekin mielenkiintoiseksi, kun on samalta sektorilta esim Tokmanni ja Kesko. Molempia ei voi pitää A-luokan osakkeina, joten ei se auta kuin verrata firmoja ja miettiä, mihin haluaa rahansa laittaa. Toisen voi jättää sitten sinne säläosastoon.

Olen viime aikoina löytänyt uuden kulman taas tähän hienoon harrastukseen. Kaikki on lähtenyt siitä, että olen löytänyt itselleni ”gurun” ja uuden sijoitusstrategian, jota toteuttaa.

Sijoittamismaailmassa on useita ”uskontoja”, on Buffetismia, Lyncheilyä, Marksilaisuutta (:D). Suomestakin peesattavia löytyy, mutta kenties meiltä vielä sen tason sijoitusgurut puuttuvat, joiden mukaan voisi oman uskonnon nimetä. Kaikille näille uskonnoille on kuitenkin keskeistä se, että ylituottoa etsitään tietyn strategian kautta ja strategiaa pyritään toteuttamaan johdonmukaisesti. Omaksi gurukseni ja sitä kautta uskonnokseni on tiukan taistelun jälkeen valikoitunut Damodaranlaisuus, NYU:n professori Aswath Damodaranin mukaan. Tämän uskonnon valinta on siinä mielessä helppoa, että professori Damodaran on erityisen antelias siinä mitä hän internettiin jakaa ja häneltä löytyy aivan uskomaton määrä tietoa niin nettisivuiltaan kuin myös youtube-kanavaltaan. Damodaranin sijoitusfilosofia on myös hyvin selkeä ja johdonmukainen. Hänen jakamansa tieto on myös laadultaan ylivertaista ja opettelemalla kaiken hänen jakamansa tiedon on heittämällä myös sijoittajana taidokkaimman prosentin joukossa.

Törmäsin tähän valuaation guruun ja hänen materiaaleihinsa ensimmäistä kertaa jo muutama vuosi sitten suhteellisen alkuvaiheessa sijoitusuraani. Tällöin hänen sanomansa tuntuivat suhteellisen luotaantyöntäviltä ja DCF-malli suorastaan pelotti minua. Miten ikinä voisin osata rakentaa niin monimutkaisen mallin ja oikeasti valuoida osakkeita? Eikö vuoden 2028 kassavirtojen arvailu mene pakostakin oman taitotasoni yli? DCF:ään liittyvät termit, kuten ”free cash-flow”, ”discounting”, ”reinvestment rate”, ja ”WACC” tuntuivat heprealta ja aivan liian vaikeilta suhteessa omaan taitotasooni siinä vaiheessa. DCF-mallit voivatkin tuntua hyvin luotaantyöntäviltä, jos hukkuu monimutkaisiin termeihin, eikä kenties vielä ymmärrä kaikkia käsitteitä riittävän syvällisesti.

Viime kesänä luin Michael J. Mauboussin:n erinomaisen kirjan ”Expectations investing”. Tässä kirjassa käsiteltiin sitä, että DCF-malleja kannattaisikin lähestyä käänteisesti. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että aloitetaan osakkeen hinnasta ja rakennetaan DCF niin, että lopputuloksena tulee osakkeen nykyinen hinta. Tämän jälkeen päästään käsiksi niihin oletuksiin, mitä osakkeen nykyiseen hintaan on leivottu sisään. Näitä oletuksia voidaan tämän jälkeen verrata omaan analyysiin sekä odotuksiin ja tunnistaa väärinhinnoitteluja sekä potentiaalisia ostokohteita tämän kautta. Tämä oli itselleni ensikosketus tähän osakeanalyysin graalin maljaan eli DCF-malliin. En kuitenkaan vielä tässä vaiheessa uskaltanut lähteä liikaa rakentelemaan omia mallejani, sillä oma tietotaitoni ei ollut vielä riittävällä tasolla, että osaisin rakentaa mallin oikein.

Tämän jälkeen jatkoin kuitenkin innokkaana lukemista ja päädyin lukemaan Damodaranin ”Little book of valuationin”. Tässä kirjassa Damodaran toi jatkuvasti esiin sitä, että valuoinnissa ei kehity kuin tekemällä. Toisena pointtina hän myös nosti esiin sen, että valuointi ei ole niin vaikeaa kuin yleisesti kuvitellaan. Tämän jälkeen olin siinä vaiheessa, että aloin jo hieman ymmärtämään, mistä mallissa on kyse ja miten eri oletukset vaikuttavat eri arvoihin. Sittemmin luin vielä Damodaranin ”Narrative and numbers”, joka nousi jakamaan suosikkisijoituskirjani asemaa yhdessä ”Expectations investing” -kirjan kanssa. ”Narrative and numbers” on loistava teos, jossa käytiin huolella alusta asti läpi juuri se taito, joka minulta aiemmin puuttui eli yhtiöiden tarinoiden sitominen numeroihin ja sitä kautta valuaatioon. Kuten Damodarankin tapaa sanoa: ”jos jokin ei näy luvuissa niin se ei myöskään vaikuta valuaatioon”. Johto voi siis hyvin kertoa tarinoita ESG:stä, ylivoimaisesta kilpailuasemasta, omien tuotteiden ylivertaisuudesta tai kovasta kohdemarkkinan kasvusta, mutta jos nämä eivät näy luvuissa, ovat tarinat merkityksettömiä yhtiön arvon kannalta.

DCF-mallin rakentamisen yksinkertaisuus olikin asia, joka yllätti minut eniten, kun aloin tätä jaloa taitoa harjoittelemaan. Yhtiön arvo perustuu sen tulevaisuuden diskontattuihin kassavirtoihin, kuten hyvin tiedetään. Yllättävää on kuitenkin se, miten pieneen määrään eri muuttujia DCF saadaan puristettua. Yhtiön arvon voikin jakaa viiteen komponenttiin, kuten professori Damodaran tekee: 1) Liikevaihdon kasvu % 2) (Liikevoitto) marginaali % 3) Reinvestment rate eli tuotto, jonka sijoittaja odottaa saavansa investoituaan uudelleen kassavirrat 4) WACC eli pääoman kustannus ja 5) Konkurssiriski. Tässä on kaikki viisi arvoa mitä tarvitaan, jotka oikein rakennettuna tuottavat yhtiön arvon.

Siis täh? Kaiken maailman liukuvat keskiarvot, osinkotuotot, makrotaloudet yms. ja kaiken lopuksi yhtiön arvon voi tiivistää viiteen eri muuttujaan. Totuus on tietenkin se, että nämä luvut eivät ole tyhjiössä, vaan niihin vaikuttaa valtava määrä kvalitatiivisia tekijöitä. Se mikä minut kuitenkin yllätti, on se, miten helppoa loppujen lopuksi osakkeita on valuoida. Excel esiin ja tekemään, vai mitä?

No ei ihan, sillä DCF-mallin vaara piilee siinä, että sinne saa syötettyä mitä tahansa lukuja, jotka voivat varsinkin aloittelevalle sijoittajalle näyttää järkeviltä, vaikka oikeasti luvut voivat olla hyvinkin epärealistisia. Tärkeimpänä näistä ovat kasvuprosentti ja liikevoittomarginaali. Näiden kahden tekijän saaminen oikealle pallokentälle on keskeisen tärkeää onnistuneen mallin luomiseksi. Toinen vaara piilee myös WACC:n laskemisessa ja tässä mielestäni myös Inderesillä olisi parannettavaa (En ole suurin fani tavalle, jossa oikea WACC saadaan ”arpomalla” yhtiölle beta). Avuksi tässä vaiheessa tulee kuitenkin käänteinen DCF. Jos tehdäänkin, kuten Maubossin kirjassaan neuvoo, voidaan aloittaa rakentamalla DCF niin, että lopputuloksena on nykyinen hinta. Tällöin vältetään sudenkuopat ja päästään analysoimaan oletuksia nykyisen hinnan taustalla ja tekemään johtopäätöksiä odotusten avulla. Toki tässäkin lähestymistavassa on tärkeää se, että ymmärtää mitä DCF-malli ja sen eri parametrit oikeastaan kertovat, muuten ollaan hakoteillä. Tähän auttaa onneksi esimerkiksi professori Damodaran erinomaisella opetusmateriaalillaan, joka löytyy ilmaiseksi (!) youtubesta.

No miten tämä kaikki sidotaan sijoitusstrategiaan? Damodaran tekee tämän todella kauniisti ja parhaaseen lopputulokseen pääsisi suoraan kopioimalla tämän strategian. Hän unohtaa oikeastaan kaiken muun ja keskittyy siihen, että valuoi yrityksiä DCF-mallin avulla, jonka jälkeen hän yksinkertaisesti ostaa, mikäli osakkeelle laskettu arvo on (riittävästi) yli markkinahinnan ja jättää ostamatta / myy omistuksensa, mikäli arvo on alle hinnan. Niin yksinkertaista, niin kaunista! Mallit hän päivittää noin vuosittain, jolloin hän myös uudelleentarkastaa oletuksensa ja peilaa sitä markkinahintaan.

Tässä vaiheessa täytyy tietenkin huomioida, että Damodaran on todennäköisesti maailman paras siinä mitä hän tekee ja me emme pääse taidoissamme kovinkaan lähelle häntä. Ei se silti haittaa. Kuten todettu, paras tapa oppia valuoimaan yrityksiä on harjoitteleminen ja mallien rakentaminen itse. Olen itsekin vasta aloittanut tämän kauniin lajin parissa ja teen varmasti virheitä. DCF:n pointtina ei mielestäni olekaan hioa vuoden 2029 vapaata kassavirtaa sentilleen oikein. Yksinkertaisesti tarkistetaan osakkeeseen hinnoitellut odotukset ja peilataan sitä siihen mitä itse yhtiön tulevaisuudelta odotetaan. Tämän jälkeen napataan salkkuun osakkeet, joissa väärinhinnoittelu on räikein.

Työlästä(kö)? Todellakin, mutta kuka sanoi, että markkinan voittaminen olisi helppoa! Väärinhinnoitteluja kuitenkin esiintyy ja omassa sijoitusstrategiassani toisena keskeisenä asiana on se, että keskityn pieniin ja keskisuuriin yhtiöihin. Uskonkin että, piirinmestaruuskisoissa voi hyvillä valuoimistaidoilla tehdä merkittävää ylituottoa. Valuoiminen on muutenkin itselleni todella mielekästä hommaa, ja sen kautta on löytänyt uutta intoa tähän hienoon harrastukseen. Suosittelen kaikille lämpimästi kokeilemista ja Damodaranin oppien ammentamista. Hän jakaa oikeasti aivan käsittämättömän määrän opetusta, jonka taso on eliittiä. Damodaranin youtube-kanavan videoiden ja luentojen katsominen onkin todennäköisesti arvokkainta tietoa, mitä yksityissijoittaja voi täysin ilmaiseksi käsiinsä saada. Isot suositukset myös kirjoille ”Expectation investing”, ”Little book of valuation” ja ”Narrative and numbers”. Linkkaan alle myös erinomaisen podcast-jakson, jossa Damodaran kertoo valuoimisesta.

62 tykkäystä

Kiitos, erinomainen yhteenveto. :clap: Voisitkohan vielä antaa pari esimerkkiä missä osakkeissa tällä hetkellä näet yli/ali arvostusta noilla metodeilla arvioituna?

Viesti yhdistettiin ketjuun: Kysy & vastaa -ketju sijoittamisesta

Strategiani on yksinkertainen.
Pidän salkussani vain yhtiöitä, joiden kurssin uskon tuplaavan jollain aikavälillä. Yleensä tuo aikaväli on vuosi.

20 tykkäystä

Tässä ovat Helsingin pörssin parhaat laatuyhtiöt – Rankingin 20 kärkiosaketta ovat näyttäneet kovia kilpailuetuja ja tehneet pitkään tukevia tuottoja | Kauppalehti Tuolla olisi jos vain lista aukeaisi? :slight_smile:

Joku foorumilla kyseli minun sijoitusstragian perään (Olisikohan ollut @kylmajuoma ). Tässäpä se on kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Lähtökohtana on, että en tiedä mistään mitään ja fundamenttianalyysiin minusta ei ole → ETF sijoittaminen joka perustuu Fama-French 5 factor malliin + Momentum. Aikajänne >15v horisontti ja velkavivun maksimointi. Velkavivun käyttämiseen suosittelen lukemaan Lifecycle investing Nextoryssa kirjan.

Hieman pohjustusta ellei ole tuttua. Alkuperäinen kolme riskifaktorin portfoliomalli sisälsi Market beta (Rm - Rf) Pienyhtiö riskifaktorin (SmB) ja Arvoyhtiö riskifaktorin (HmL). Uudempi 5 faktorin malli sisältää näiden lisäksi myös Tuotto riskifaktorin (RmW) ja Investointi riskifaktorin (CmA).

Omassa sijoitussuunnitelmassani yritän maksimoida nämä riskifaktorit sekä myös Momentum faktorin jolloin pystyisin rakentamaan kunnollisen Risk Parity portfolion:

Risk parity in a nutshell

Risk parity is a portfolio allocation strategy that uses risk to determine allocations across various components of an investment portfolio. The risk parity strategy modifies the modern portfolio theory (MPT) approach to investing through the use of leverage.

The risk parity approach to portfolio construction seeks to allocate investment capital on a risk-weighted basis to optimally diversify investments, viewing the risk and return of the entire portfolio as one.

The risk parity approach builds off of modern portfolio theory (MPT) but allows for the use of leverage and short selling.

Risk parity requires a great deal of quantitative calculation, which makes its allocations more advanced than simplified allocation strategies.


Mitä siellä portfoliossa sitten on? Tällä hetkellä käytin opportunisesti hyväkseni pankkikriisin tuomaa pienyhtiöiden valuaatioiden lahtaamista ja vaihdoin momentum etf kokonaisuudessaan Invescon S&P600 small cap etf. Vipua on käytössä 50% ja sijoitusaste 150%

SMLK + ZPRV + ZPRX = 90% portfoliosta
JPGL Multifactor = 30% Portfoliosta
FLXE = 15% Portfoliosta
WTED = 15% salkusta.

Morningstar Xray:

kuva

Portfilion statistiikkaa ja tuotto-odotukset:

DM markets osalta regressioanalyysin tulokset:

EM Markets osalta regressioanalyysin tulokset:


Sijoituslainan vaikutus portfolio tasolla


Yhteenveto: Kyllä tällä portfoliolla ainakin osa-aika herraksi voi jättäytyä kun täyttää 50 =)

Disclaimer: En ole huolissani fund closure riskistä, koska verovähennettäviä luovustappioita tuli viime vuonna kerättyä rutkasti, joten ainakin vuoteen 2027 asti olen tämän suhteen turvassa. Siihen mennessä toivottavasti on jo auennut parempia ETF mahdollisuuksia myös meille EUROPOOR jengille.

Ps. oma päiväuni on Avantis Investors tuo markkinoille heidän markkinoiden parhaat SCV etf myös Eurooppaan ja voin sijoittaa Equal weighted metodilla näihin tuotteisiin Avuv AVDV AVES AVIV AVLV

Pss. Tuo onnistuisi jo nyt käyttämällä IBKR Put optioita.

43 tykkäystä

Allokaatio näyttää tällä hetkellä seuraavalta.

Nordnetin pääsalkku:

  • Handelsbanken USA Indeksi 50 %
  • Nordnet Suomi Indeksirahasto ESG 25 %
  • Nordnet Ruotsi Indeksirahasto ESG 25 %

Kokonaiskulut: 0,10%. Sijoitettava summa 1000€ / kk. Tavoite: Vahvan kivijalan rakentaminen indeksirahastoilla sijoitussalkun pohjaksi mahdollisimman matalilla kuluilla ajallisesti ja (riittävästi) maantieteellisesti hajauttaen.

Seligsonin hajautussalkku:

  • Aasia indeksirahasto 10 %
  • Eurooppa indeksirahasto 15 %
  • Kehittyvät markkinat 20 %
  • Pohjois-Amerikka 20 %
  • Global Brands 20 %
  • Global Pharma 15 %

Kokonaiskulut: 0,55%. Tavoite: Aasia ja kehittyvät markkinat sekä arvoyhtiöt mukaan salkkuun. Satunnaiset lisäostot ja tasapainotus tavoiteallokaatioon kerran vuodessa.

Pelisalkku:

Tavoite: Indeksin päihittäminen, missä luultavasti epäonnistun. Lue lisää pelisalkun yhtiöistä blogistani.

Pääperiaatteet:

  1. Keskittyminen Helsingin pörssin osalta pieniin tai keskisuuriin yhtiöihin, jotta tuotto ei ala heijastella indeksin tuottoa + kotikenttäetu;
  2. Sijoittaa toimialoihin, joita ymmärrän poikkeuksellisen hyvin (mm. Sampo);
  3. Megatrendeihin/kasvuyhtiöihin panostaminen (mm. Kempower, EV);
  4. Poikkeuksellisen hyvään bisnekseen sijoittaminen (mm. Apple, Sampo)
  5. Näkemyksen ottaminen, mikä käytännössä tarkoittaa mm. rajallista yhtiömäärää sekä riittävän suurta panostusta per yhtiö;
  6. Indeksiä korkeamman riskin ottaminen (Kiina-riski, kasvuyhtiöt), koska riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä;
  7. Pitkäjänteisyys eli pidä voittajat “ikuisesti”, luovu luusereista;
  8. Paino kokonaissijoitusten osalta 105 - 110 % osakkeissa eli hallitun maltillisen velkavivun käyttäminen, jolla tavoitellaan indeksiä korkeampaa tuottoa;
  9. Markkinahäly (uutisointi) ei saa johtaa hötkyilyyn
  10. Osta enemmän silloin, kun on halpaa (painon nostaminen yli 100%)

Muut sijoitukset:

  • Kryptovaluutat osuus 5 % kokonaissijoitusvarallisuudesta. Spekulatiivinen, korkean riskin osa sijoituksia.
  • Oma asunto: Tavoitteena mahdollisimman vähän rahaa kiinni seinissä (ylimääräiset lyhennysvapaat ym.)
  • Puskuri kaikkina aikoina noin 10 000 euroa, jonka varat pidetään kiinni matalariskisissä kohteissa, joille kuitenkin saa jotain tuottoa. Tästä 1500 - 2000 euroa pankkitilillä.
25 tykkäystä

Jatkopohdintaa:

Historiallisesti tarkasteltuna tietyt sijoitusstrategiat ovat tuoneet ylituottoa yleisindeksiin nähden. Näitä ovat esimerkiksi pieniin arvoyhtiöihin sijoittaminen ja osinkoaristokraatteihin sijoittaminen.

Pienyhtiöiden ylituottoa on selitetty niiden erilaisella riskiprofiililla yleisindeksiin nähden. Eli riskit ovat suuremmat, mutta samalla on myös tuotto. Jos vatsa kestää heiluntaa, tämä on ollut hyvä strategia.

Osinkoaristokraattien ylituottoa on selitetty sillä, että vaikka pelkkä osinko on huono arvoyhtiöiden seulomisen mittari, on se kuitenkin tyhjää parempi, ja tällaisten jopa 25-50 vuotta osinkoaan nostamaan kyenneiden yritysten liiketoiminta on kiistatta vankan kivijalan varassa - vallihautojakin niillä todennäköisesti on.

Lisäksi mädät omenat jäävät salkusta pois, jos sijoittaa pelkkiin aristokraatteihin. Toisaalta aristokraattien arvostukset ovat yleensä myös tapissa eli nousevasta osingosta joutuu maksamaan kovaa preemiota. Samalla tavalla myös yleisindeksistä luuserit putoavat aikanaan pois, sillä ominaisuus on sisäänrakennettu indeksisijoittamiseen.

Oikeastaan syy siihen, miksi en ole lähtenyt pienyhtiö-/arvoyhtiösijoittamiseen voimakkaammin mukaan on se, että mikään ei takaa, että aiempina vuosikymmeninä ylituottoa tuonut strategia tuo sitä myös tulevaisuudessa. Pikemminkin asia on täysin päinvastoin: tällaisilla ylituotoilla on tapana korjaantua ajan saatossa.

Siten pörssissä ei ole helppoa tehdä ylituottoa vuosikymmenestä toiseen, sillä kun joku löytää jonkin voitokkaan strategian, tulee apajille pian muitakin. Mikä esimerkiksi takaa, ettei 2030-luvulla Helsingin pörssin pienyhtiöiden seuranta ole jo tehokasta, esimerkiksi tekoälyyn pohjaavien algoritmien myötä, vaikka sieltä nyt voi vielä kotikenttäedun turvin löytää ylituottoa.

Ylituottoa hakevan sijoittajan täytyy siis kyetä jatkuvasti uudistumaan ja päivittämään sijoitusstrategiaansa, sillä se mikä toimi ennen ei todennäköisesti toimi enää tulevaisuudessa. Tästä aiheutuu kuluja ja omaa aikaa pitää olla käytettävissä paljon.

9 tykkäystä

Selvittelin hieman mistä oman “buy-and-hold” tyylisen salkun jonkinasteinen ylituotto on muodostunut viimeisen 10v aikana. Tässä ei tietysti ole täydellinen kuva, mutta jotain kertonee.

Oheisessa graafissa on suurimmat osakepositiot suuruusjärjestyksessä vasemmalta alkaen. Pystyakselilla on osakkeen annualisoitu kokonaistuotto, osingot sisältäen (miinus osinkoverot).

Koko sijoitusvarallisuudelle olen saavuttanut 9,38% annualisoidun tuoton euroissa. Samaan aikaan vertailuindeksi on tuottanut 8,58% annualisoituna.

Merkittävimmät ylituottoa tuoneet positiot salkussa tällä hetkellä:

  • Qt Group: Position hankinta tuurilla ajoittaen koronakuopasta, Inderesin analyysin perusteella.
  • Novo Nordisk: Yksi pitkäaikaisimpia omistuksiani. Selvää on että hankinta ei perustunut omaan yhtiöanalyysiin vaan mahdollisesti Oldenburgin kirjoituksiin. Kultajyvä.
  • Abbvie ja Bristol Myers: Seeking Alphan kirjoitusten perusteella ostettuja. Tässä merkittävää oli että uskalsin ostaa riittävän isot positiot.
  • Talenom: Position hankinta tuurilla ajoittaen koronakuopasta, Inderesin analyysin perusteella
  • Titanium: Mukana isohkolla positiolla annista lähtien, Inderesin analyysin perusteella
  • Revenio: Position hankinta tuurilla ajoittaen koronakuopasta, Inderesin analyysin perusteella

Johtopäätös on - ei mikään yllätys - että tähän mennessä saavuttamani ylituotto on syntynyt pitkälti tuurilla ja muiden tekemien analyysien perusteella. Selvää onkin että omat analyysikyvyt ei mitenkään olisi tätä tuottotasoa mahdollistaneet, ja mielelläni maksankin analyyseistä muille.

image

Kaiken kaikkiaan salkussa on lähemmäs 50 osakepositiota. Pienten positioiden tarkoitus on tuottaa osinkovirtaa enkä mitenkään aktiivisesti “seuraa” näitä pikkupositioita. Pyrin pitkässä juoksussa siihen että viisi merkittävintä osakepositiota muodostaisivat puolet salkun arvosta “keskitettyä laatuyhtiöstrategiaa” mukaillen - tosin parhaimmillaan ne ovat olleet noin 40% tähän mennessä. Ei ole sanottu että koskaan pääsen tuohon 50%:iin koska se edellyttäisi myös vahvempaa näkemyksen ottoa. Salkun kehitysvaihe (ja oma ikä) on sellainen että pyrin salkun riskitasoa toisaalta myös pikku hiljaa laskemaan. Siksikin olen tyytyväinen tähän laajahkoon hajautukseeni, kun se vieläpä (tähän saakka) on yhdistynyt lievään ylituottoon ja kohoavaan osinkovirtaan. :cowboy_hat_face:

36 tykkäystä

En ole huomannut että ketjussa olisi pohdittu tavoiteasetantaa annualisoidun tuoton näkökulmasta juurikaan? Suorissa osakesijoituksissa on se etu että asiaa joutuu osakeanalyysin yhteydessä miettimään, siinä missä indeksisijoittaja on jo lähtökohtaisesti tyytynyt indeksituottoon.

Olettaisin että ylituoton saavuttamisessa tuottotavoitteen asettaminen on aika oleellinen asia. Oma tuottotavoitteeni on alusta lähtien ollut 10% (toteutunut annualisoitu tuotto on heilunut välillä 6% - 12%). Muistelen että Random Walker on maininnut omaksi tavoitteekseen 12%.

Olen miettinyt että pitäisikö itsekin asettaa tavoitteeksi 12%, niin siihen pääsemisellä voisi sitten olla enemmän toteutumismahdollisuuksia…toisaalta analyysoinnin ja portfoliokoostumuksen haasteet tulee äkkiä vastaan, joten saattaa olla itselleni liian kova tavoite.

Tuossa edellisessä viestissäni (joka oli kirjoitettu aitoon “humble bragging” henkeen :grinning: ) korostin ehkä vähän liikaakin tuurin ja ajoittamisen merkitystä tuotoille: Nimittäin jos strategiassaan onnistuu estämään suuret menetykset (esim. sijoittamalla laatuyhtiöihin pääsääntöisesti), niin silloin huolellisesti hajautettuun salkkuun osunee aika väistämättä myös kultajyviä → ylituottavia positioita on kuitenkin jo useampia osunut tuohon omaan esimerkkiini.

3 tykkäystä

Selasin keskustelua jonkun verran ylöspäin - paljon löysin keskustelua hajautuksesta eri instrumentteihin ja keskustelua esimerkiksi osakkeiden painosta kokonaisomaisuutta katsoessa.

Yritän laatia (ja kirjoittaa) itselleni sijoitusstrategiaa, ja yksi kysymys jota itse mietin ja johon liittyen en ainakaan omalla hätäisellä selailulla löytänyt keskustelua on osakekohtainen paino koko osakesalkusta. Tämä tietenkin liittyy suoraan myös osakeomistusten määrään.

Mikä teidän mielestä on minimi- tai maksimiprosenttimäärä osakesalkusta/kokonaisomaisuudesta joka voi olla kiinni yksittäisessä osakkeessa? Kaikilla tietenkin tämä vaihtelee useastakin muuttujasta riippuen, mutten nyt itselleni osaa edes lähtökohtaa asettaa. Kaipaisin tähän ehkä etenkin näkemyksiä muilta, tämä varmasti auttaisi minuakin muodostamaan omia ajatuksia ja strategioita.

(Mikäli tämä ei kuulu tähän ketjuun vaan johonkin kysy/vastaa ketjuun voi sen siirtää sinne)

Vaikka oma strategiani hakee vielä uomiaan, niin rajanvetona on silti ollut:

  • positiolla täytyy olla merkitystä lopputuloksen kannalta, eli tarvitaan jokin alaraja position koolle (yleensä luokkaa 3-5 prosenttia sijoitettavasta varallisuudesta). Ei se oikein lämmitä tässä vaiheessa sijoitusuraa, jos löytää sen unelmakohteen ja sijoittaa prosentin salkusta siihen.
  • jos position koko ylittää 15 prosentin rajan sijoitusvarallisuudesta, niin en osta enää lisää. Okei, tällä tavoin voi varmasti jättää tuottoja pöydälle, mutta se myös pakottaa hankkimaan vähintään kuuden osakkeen hajautuksen (ja luultavasti paljon laajemmankin). En kuitenkaan pakkomyy osakkeita, vaikka prosenttiosuus salkusta nousisi liiaksi asti.
7 tykkäystä

0 - 50% toimii Juurikki. 10-20 % sanoo Juurikki.

9 tykkäystä

Mikä teidän mielestä on minimi- tai maksimiprosenttimäärä osakesalkusta/kokonaisomaisuudesta joka voi olla kiinni yksittäisessä osakkeessa?


N.10 % maksimi, tosin Nordean paino on n. 15 %. Eikä sitä nyt tuon takia ole tullut vähenneltyä kun hyvin menee. Salkussa n. 60 yhtiön osakkeita, pienet lisäostot eivät juuri vaikuta suhteellisiin osuuksiin.

1 tykkäys

Riippuu siitä kuinka paljon kestät riskiä. Hajautuksella pyritään suojatumaam virhesijoituksen aiheuttamalta pääoman menetykseltä.

Itellä max 5% ja minimi riippuu millä hinnalla osto ja myyntikulut pysyy tuossa 0,2% tietämissä.

Kannattaa myös ymmärtää osakkeittesi keskinäinen korrelaatio. Ei auta vaikka olisi 100 firmaa salkussa jos ne on samalta sektorilta ja tämän sektorin firmat alkavat mennä joukolla konkurssiin tai valuaatiot romahtavat Esimerkkejä OffShore drilling 2010 luvulla, Teknot 2000 luvulla ja viimeaikoina US pikkupankit.

Esim Kullankaivaja, öljy/maakaasu firma, terästehdas ja Microsoft tarjoavat jo kohtuullista hajautusta. Ideaalisesti haluat nähdä tuossa taulukossa negatiivisia korrelaatioita. Tämä siis jos tavoitteena riskin minimointi.

6 tykkäystä