Siis John Carter on tehnyt hyviä treidejä joista hän kertoo julkisesti ja sattumalta hän myy myös treidauskoulutusta.
Jos pystyy tekemään voitollista treidausta niin minkä ihmeen takia sitä lähtisi paljon mutkaisempaan nappikauppaan? Viiden pisteen vihje: Käärmeöljykauppias.
Hän on myös kirjoittanut yhden ehkä parhaista treidauskirjoista. Hemmetin fiksu kaveri. Kannattaisi ehkä vähän tarkemmin tutustua ennen kuin lyttää noin pahasti. Mutta, you do you, ja jätän osaltani asian tähän.
Jos 1000€ sijoittaisi 15% kuukausituotolla 10v ajaksi niin tuosta tulisi melkein 20 miljardia. Tuollaisia tuottoja ei liene realistista tehdä pitkiä aikoja.
Toki hyvä olla tavoitteita.
Pikaisella Reddittsekkauksella vaikuttaa ihan fiksulta kaverilta, muttei sattumalta että kauppaa treidauspalveluita. 
Sijoitustrategia / -taktiikka:
Useampi vuosi takana ilman sijoittamista.
Talopakettifirma meni vuonna 2020 konkurssiin kesken omakotitalomme rakentamisen ja siinä rytäkässä paloi kaikki sijoitukset, jotta saimme rumasti kesken jääneen talomme teetettyä valmiiksi.
Sittemmin olen saanut jäämään jotain säästöön ja sijoittamisesta on tullut taas ajankohtaista. Käytännössä aloitin sijoittamisen taas joulukuussa 2023.
Tavoitteena on kerryttää eläkevarallisuutta, eläke kutsuu jo 11-12 vuoden kuluttua, joten toimeen on syytä ryhtyä.
Tässä käsiteltävän sijoitussalkun lisäksi minulla on omistusosuus yrityksestä, jossa työskentelen, sen on tarkoitus listautua pörssiin arviolta 3-4 vuoden kuluessa. Siitä on odotettavissa ehkä 3-4 kertaa nykysalkun arvon verran pätäkkää listautumisen yhteydessä, josta bullet-sijoituslainan maksu ottanee pois noin viidenneksen - neljänneksen.
“Kivijalkaomistuksia” on jo tehty salkun pohjaksi.
Lisäksi olen “perinteisenä osakemiehenä” astunut täysin uudelle alueelle ja ryhtynyt rahastosijoittajaksi. Alkupotti hieman suurempi ja kevyellä kk-säästöillä jatkuu. Katsotaan sitten mahdollisia lisäpanostuksia näihin kun karhu seuraavan kerran on astunut sisään ja riehunut olohuoneessa kunnolla.
Tarkoituksena on tämän vuoden aikana kasvattaa pienen salkun arvoa merkittävästi (20-40%) erikoistilannesijoittamisella. Nykyinen erikoistilanne purkautuu käsittääkseni kuluvan vuoden aikana.
Salkun sisällöstä puolet onkin nyt allokoitu tähän tarkoitukseen.
Erikoistilanteista voittoja kotiuttaessa niitä siirretään kivijalkaomistuksiin.
Salkkuun tulee jäämään jatkossakin 10-15% siivu käteistä tulevia erikoistilanteita varten.
Erikoistilanteilla on tarkoitus buustata salkun kehittymistä ja hankkia sitä kautta yhä lisää salkun kivijalkaomistuksia ikäänkuin vivuttamalla salkun yhtä nurkkaa. Erikoistilannesijoittaminen on tilanteisiin sijoittamista, jossa sijoituskohteen/yrityksen laadulla ole juurikaan merkitystä.
Kivijalkasijoitukset puolestaan valitaan laadukkaista yrityksistä, siis yrityksistä, joita voi kuvitella omistavansa helposti 10 vuotta ja enemmänkin, siis sinne eläkkeelle saakka. Salkun erikoistilannenurkan vivulla on tarkoitus voittaa indeksit - ja mielellään toistuvasti.
Se vaatii harkintaa ja perehtyneisyyttä, jottei efekti ole päinvastainen.
Mikäli salkku on eläkkeelle jäädessä vähintään 2,5 kertaa suurempi kuin vuoden vaihteessa 2023/2024 olen varsin tyytyväinen kokonaissuoritukseen ja saavutan tavoitteeni. Sen saavuttamiseksi tämän ensimmäisen vuoden ponnistuksen on osuttava ns. lankulle.
Mietinkin jo, että veikö Nokian mörniminen miehestä innon sijoittaa, mutta olikin vastoinkäymisiä talon rakennus rintamalla. Hienoa, että talo on noussut pystyyn ja henkilökohtainen talouskin voi ilmeisen hyvin taas. Toivottavasti jatkossa osuu matkallesi enemmän hyviä osakepoimintoja kuin kuoppia sijoitusmaailman ulkopuolella.
En tiedä oliko tämä minulle suunnattu mutta en kuulu enää nuorisoon, ja käyn päivätöissä. Treidaus tapahtuu aamulla ennen töihin menoa, mikä on helppoa täällä west coastilla. Ja en kuulu ko. klubiin, mutta pidin herran kirjoittamasta kirjasta.
Tein päätöksen, että 2024 ostan uusia yhtiöitä salkkuun ainoastaan Ruotsista. Pakotan itseni tutustumaan paikallisiin yhtiöihin ja tietolähteisiin. Nyt salkussa 0 ruotsalaista yhtiötä, mikä ei ole toimitusjohtajalle hyväksyttävää Inderesin strategia huomioiden.
Sijoittaminen ollut monien muiden hyvien asioiden ohella itselleni aina väline oppia jotain uutta ammatillisesti. Kirjoittelen foorumille jos jotain kiinnostavaa löytyy 
Etsin hakutoiminnolla keskustelua ruotsalaisista osakkeista,ei löytynyt (muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta).Ehdotan avattavaksi foorumille juosteen" Tukholman pörssin osakkeet " .
Kirjoitin tänne 2020 omasta strategiasta ja siitä on toivottavasti viisastuttu hieman. Tai ainakin osaan pukea sen sanoiksi paremmin. Alla olevia viittä kriteeriä yritän soveltaa mahdollisimman paljon uusia kohteita ostaessa:
ymmärrän firman ansaintalogiikan ja markkinat. Vaikka sijoitus itsessään olisi onnistunut, saan sen silti menemään pieleen omalla sekoilulla. Kuten tapaus Accenture. Ajattelin sen olevan hyvä sijoitus toukokuussa 2020 ja sitä se olikin. Mutta en aidosti sisäistänyt heidän liiketoiminnan yksityiskohtia minkä johdosta päädyin myymään sen ja vieläpä aivan liian aikasin. Muuten olisi edelleen salkussa. Sitten on toki liuta pienempiä epäonnistuneita kokeiluita, joiden negatiivinen vaikutus salkkuun on ollut minimaallinen.
alhainen velkaisuus. Korkea velkalasti altistaa anneille huonoilla hetkillä, osingon leikkauksille ja kyvyttömyydelle tehdä yritysostoja sopivina hetkinä. En halua pommeja omaan salkkuun.
haluan itse käyttää heidän tuotteita/palveluita, jos tarve sellaiselle ilmenee. Itselle moraalisesti epäilyttävät ja/tai käyttäjälle huonot tuotteet jätän pois. Tämä on jo maksanut ihan selvää rahaa, olettavasti olisin ostanut esim. Microsoftia koronan jälkeen jossain kohtaa. Tuskin pohjilta, suunnilleen järkeviltä tasoilta kuitenkin. Käytän pakotettuna heidän huonoja tuotteitaan töissä enkä siksi pysty painamaan ostonappia. Mutta ei voi mitään, hyvistä yöunista en luovu sen takia.
kasvaa kannattavasti markkinoilla, jotka myös kasvavat itsessään. Kun kakku kasvaa joka vuosi niin riittää enemmän jaettavaa kaikille. Ostohetkellä yritän välttää kaikkein hypetetyimmät alat, jos/kun arvostukset ovat ihan poskettomia. Siinä kohtaa olen jo myöhässä ja kannattaa kohdistaa oma huomio muualle. Samalla yleensä etsin tarpeeksi suuria talouden sektoreita, mutta ei liian suuria. Siinä vaiheessa asiasta kiinnostuvat globaalit jätit ja vievät omilla t&k-menoillaan bisneksen itselleen.
suojaava regulaatio ja alan vallitsevat käytännöt. Käytännön esimerkkinä Visa. Kilpailijan pitää kehittää tapa korttimaksamiseen, joka on nopea, turvallinen (fyysisesti ja tietoverkoissa), käytettävissä koko maailmassa ilman (pitkiä) käyttökatkoja ja viranomaisten hyväksymä. Kun kallis infra tähän on rakennettu, sen jälkeen pitää vakuuttaa sekä pankit, jälleenmyyjät että kuluttajat käyttämään sitä. Ei mikään helppo rasti, yrittäjiä löytyy toki.
Suurin osa salkusta on ostettu ennen vuotta 2018 ja pysynyt siellä kaikki myrskyt mitä on tullut. 2019 en tainnut ostaa mitään, 2020-2022 ostot meni tavalla tai toisella metsään. Osa enemmän, muut vähemmän. Niistä ei jäänyt paljoa kerrottavaa jälkipolville. 2023 meni jo paremmin ostojen puolesta. Heikkona hetkenä tuli ostettua pieni 5% osuus Fortumia vaikka ei kaikkea yllä olevia kriteereitä täytäkään. Sain sillä henkisesti ruksittua päässäni, että omistan myös osinkolappuja.
En usko, että salkkuun tulee suuria muutoksia lähivuosina. Yksi tapaus on harkinnassa ostanko, mutta odottellaan vielä tarkempaa tutkimista ja seuraavaa maailmanloppua milloin kaikkea saa taas halvemmalla. Ostan indeksirahastoja säännöllisesti ja myyn myös välillä. Jotain sijoittamiseen liittyvää aktiviteettiä pitää keksiä omalle päälle, muuten alan sotkemaan summilla millä on jotain väliä salkun kokonaisuuden kannalta.
Avataanpa vähän omaa strategiaa. Strategiana on nk. Ydin-satelliitti. Eli sijoitusten ydin on globaalisti hajautettu ETF-salkku painottaen arvo, laatu, momentum faktoreita. Tässä on tarkoitus pitää 50-70% varallisuudesta. Osakepaino on 100%, eli korkosijoituksia ei toistaiseksi ole.
“Satelliittisalkku” on sitten omia osakepoimintoja, jossa tarkoitus pitää 30-50% kaikista sijoituksista. Täällä sijoitustyyli on hyvin “value” henkinen ja haen ennen kaikkea halpoja yhtiöitä ajatuksella että P/E 5 on vielä parempi kuin P/E 10 
Ja vaikka se ei ole ollut tarkoituksellista, niin suurin osa osakesijoituksista on keskittynyt sijoitus tai holdingyhtiöihin ja rahoitusalan firmoihin (pankit, varainhoitajat). Ehkä nämä on segmenttejä, joita koen tuntevani joten kuten. Ja jotka ovat ennen kaikkea olleet halpoja.
Tällä hetkellä Excel näyttää että ydinsijoituksia olisi lisättävä. Olen vähän liikaa innostunut suorista osakkeista taas. Tylsä ETF-vuosi tulossa uusien sijoitusten osalta.
Olen kyllä todennut että tällainen melko hajautettu ja rajoja asettava strategia on ollut hyvä verrattuna sijoittamisen alkuaikoihin kun kaikki oli muutamissa osakepickeissä, joiden mukaan koko salkku sitten heilui. Nykyisin suurinkaan yksittäinen yhtiö ei ole yli viittä prosenttia koko varallisuudesta. (ETF:t toki jotkut ovat.)
https://m.youtube.com/watch?v=Q1lUE4mgQjI&t=253s
Oppi: Kirjoita sijoitusteesi ylös
Sopii hyvin aiheeseen!
Edit: oon kyllä niin kädetön puhelimen kanssa postailemaan kun en saa linkkiin edes näkymää 
3 vuotta on nyt tullut sijoittamista täyteen ja oikeastaan vasta tänä vuonna ymmärsin, että mitä minä oikeasti haluan sijoittamiselta.
Kuvittelin olevani osinkosijoittaja, mutta kyllä minä olen enemmänkin momentti / kasvusijoittaja.
En ole siinä mielessä kasvun perään, että ostaisin jotain kurssirakettia, joka on nyt pinnalla, mutta haluan ostaa sellaista firmaa, joka on kasvanut tasaisesti ja odotukset ovat, että se tekee sitä myös jatkossa.
Haluan, että firman kasvu näkyy osakekurssissa ja se kasvu näkyy sitten minun salkussani pääoman kasvuna.
Aika lailla olen myös kiinnostunut markkina-arvoltaan isoista firmoista. Tänä vuonna olen löytänyt monta hyvää firmaa, joilla on kasvua ja pientä osinkoakin.
Katson ensimmäisenä firmasta 1v ja 5v kasvuhistorian, sitten P/E, EPS ja osinko. Sitten mietin, että oliskohan tuo jatkossakin kasvava firma. Momenttisijoittamiselle tämä minusta eniten kuulostaa.
Itselleni kiinnostavia firmoja ovat olleet Stellantis, BBVA, Berkshire Hathaway ja niin edelleen. Tämän vuoden tavoitteena on leikata Suomen osuus salkusta reilusti pienemmäksi ja rakentaa ulkomaan sekä indeksipositioita isommaksi.
Olen tässä muutaman illan aikana kahlannut läpi koko tämän ketjun. Mielenkiintoista ja opettavaa luettavaa. Ajattelin kontribuoida myös omalla kertomuksellani.
Olen jo kouluajoista lähtien (joista on useampi vuosikymmen) ollut kiinnostunut sijoittamisesta. Ensimmäinen sijoitukseni oli SYP:n osakeostos lukiolaisena markka-aikaan. Samat osakkeet ovat edelleen salkussani ja ovat vuosien varrella käyneet pitkän tien kanssani Meritan, Merita-Nordbankenin ja lopulta Nordean osakkeina. Olin jo silloin ja olen edelleen erityisesti kiinnostunut seuraamaan pörssikursseja ja ymmärtämään mistä niiden nousut ja laskut johtuvat.
Vuosien varrella sijoitusaktiivisuus on vaihdellut elämäntilanteen mukaan. Olen ollut hyvin pitkän tähtäimen sijoittaja. Tietyissä elämäntilanteissa olen harrastanut kuukausisäästämistä rahastoihin ja silloin tällöin myös suoria osakeostoja. Olen myynyt sijoituksiani vain silloin kun olen tarvinnut isompia rahasummia asuntokauppoihin, joita olen tehnyt useita elämäni aikana. Asuntokaupat ovatkin olleet itselleni parhaita sijoituksia, vaikka en yhtäkään asuntoa ole ostanut sijoitusnäkökulmasta vaan vain mahdollisimman sopivaa asumista varten.
Muutama vuosi sitten, vuosien passiivisen sijoitustoiminnan jälkeen heräsin tilanteeseen jossa taloudellinen tilanne oli varsin stressitön (velaton oma asunto, velaton kesäasunto, velaton oma yritys). Kiireisten vuosien seurauksena rahoja oli seissyt turhan paljon tilillä pidempään ilman että olin huolehtinut niistä, samoin osakkeita lojunut AOT:llä ja myös oman yrityksen nettovarallisuus alkoi kasvaa. Tässä tilanteessa innostuin uudestaan vanhasta sijoitusharrastuksestani. Laitoin sivuun summan (joitain satoja tuhansia) jota päätin alkaa sijoittaa pidemmällä aikavälillä. Olen nyt saanut tuosta muutaman vuoden aikana sijoitettua noin 75%.
Oma nykyinen sijoitussalkkuni jakautuu neljään segmenttiin:
Henkilökohtaisista sijoituksista segmentit 1, 2 ja 3 ovat kaikki tällä hetkellä noin 1/3 salkustani. Segmentti 4, eli yritykseni sijoitukset ovat oma kokonaisuutensa ja en niitä pohdi tässä sen tarkemmin.
Segmentti 1, eli suomalaiset osakeklassikot ovat osakkeita joita olen omistanut vuosikymmeniä. Löytyy Nordeaa, Wärtsilää, Nestettä, Fortumia, Tietoa, Valmetia, Orionia ja Metsoa. Näistä on vuosikymmenten aikana kertynyt mukavasti vuosittaista osinkoa ja joidenkin osakkeiden arvo on noussut melkoisesti, joidenkin taas ei niin paljon. Erilaisia yrityskauppoja, fuusioita ja spin-offeja on riittänyt ja joistain osakkeista on vaikea edes muistaa mistä ne alun perin ovat peräisin. Jotain olen myynyt silloin kun sille on ollut tarvetta. Ihan viime aikoina olen alkanut hoitaa tätä segmenttiä aktiivisemmin ja mm. tammikuussa myynyt kokonaan pois vuosikymmenet mukanani seuranneet ja erinomaisesti palvelleet Huhtamäen osakkeet. Tämänhetkinen suunnitelma tämän segmentin suhteen on konservatiivinen. Pidän näistä edelleen kiinni mutta hoidan kuitenkin aktiivisesti. Myyn jos on myynnin paikka ja lisään jos on lisäämisen paikka. Mutta ensisijaisesti nämä saavat generoida osinkotuloja ja olla kohtalaisen varmasti pitkällä tähtäimellä arvonsa pitävä säästö.
Segmentti 2, eli kuukausittainen rahastosäästäminen on asia jota olen tehnyt useassa elämänvaiheessa. Tällä hetkellä säästän kuukausittain ruotsalaisiin, norjalaisiin ja USA:n indekseihin sekä teknologiaspesifiin indeksiin. Sen lisäksi yhteen aktiivisesti hoidettuun globaaliin rahastoon. Tätä teen täysin mekaanisesti, tietty summa kuukauden tiettynä päivänä näihin sijoituksiin (ostopäivätkin hajautettu kuukauden sisällä). Silloin tällöin olen vaihtanut rahastoja, viimeisimpänä USA:n indeksin vaihto Ruotsin småbolag-indeksiin. Tämän segmentin tavoitteena on vähäriskinen omaisuuden maltillinen kasvattaminen.
Segmentti 3, eli aktiivinen osakekauppa on se joka on itselleni kiinnostavin. Olen löytänyt mielestäni riittävän hyviä kanavia seurata Ruotsin, Tanskan ja USA:n markkinoita joten olen keskittynyt niihin. Yritin myös yhdessä vaiheessa saksalaisia osakkeita mutta luovuin siitä koska seuraaminen tuntui liian vaikealta. Jonkun verran olen myös ostanut suomalaisia pienempien yritysten osakkeita. Toimialoista lääketeollisuus on yliedustettu koska se on kotikenttäni, ymmärrän sitä ja olen siitä erityisen kiinnostunut. Muuten olen hajauttanut vahvasti sekä toimiala- että maakohtaisesti. Pyrin löytämään joko mielestäni aliarvostettuja tai nousupotentiaalisia kohteita. Ostan (ja myyn) useassa erässä ja vältän isoja kertarysäyksiä. Olen mielestäni hyvä ostamaan laskevaan kurssiin mutta ongelmani ja kehityskohteeni on nouseva kurssi. Esimerkiksi yksi parhaista sijoituksistani, Spotifyn osake jäi sijoituksena liian pieneksi enkä koskaan saanut koko suunniteltua osto-ohjelmaani toteutettua kun kurssi jatkoi nousemistaan, odotin ostopaikkaa ja lopulta oltiin sellaisissa kursseissa joissa en enää halunnut ostaa. Viime vuosina tästä segmentistä löytyy joitain erinomaisia onnistumisia kuten Novo Nordisk, Zealand Pharma, Amazon ja myös tuo yllä mainittu Spotify, mutta myös epäonnistumisia kuten Embracer ja Garo. Varsinkin Ruotsin pörssissä valuuttakurssien heilahtelu aiheuttaa lisähaasteita. Ostin läpi viime syksyn paljon Ruotsista kun kruunun kurssi oli alhaalla ja muutenkin Tukholman pörssi oli alakuloinen. Uskon että näistä ostoista on vielä iloa lähitulevaisuudessa jos Ruotsin kruunun kurssi viimeinkin toipuisi. Nousevan pörssi- ja valuuttakurssin yhteisvaikutuksen luoma buusti on lyömätön, mutta päinvastainen tilanne taas varsin ikävä. Muutaman viime vuoden aikana tämä segmentti on ollut parhaiten arvoa kasvattava ja sallin täällä itselleni riskinoton ja sen mahdolliset seuraukset. Erityisesti haen tästä segmentistä onnistumisen iloa hyvistä kaupoista. Tämä on se osa jota mieluiten kutsun harrastuksekseni.
Yhteenvetona olen ihan tyytyväinen tähän kokonaisuuteen. Omistamieni suorien osakkeiden määrä on ehkä hieman liian suuri (yli 25 yritystä) ja yksi tulevaisuuden tavoite on siistiä tätä. Toinen tärkeä kehityskohde on opetella ostamaan aktiivisemmin myös nousevaan kurssiin ja toisaalta myydä riittävän ajoissa laskevaan kurssin ja kestää tappiot.
Fanitan vahvasti edellisen kirjoittajan suhdetta sijoittamiseen. Erinomaista.
Kuten aiemmin todettua palasin vasta hiljattain (joulukuu 2023) takaisin sijoittamisen pariin kun talopakettifirman konkurssin aiheuttamasta katastrofista selvittiin ja oli taas kertynyt vähän jotain mitä sijoittaa.
Salkkuni on nyt selkeästi muovautunut 3 ajalliseen kategoriaan.
Yhtä salkkua voidaan siis tavallaan tarkastella kolmena keskenään eri perusteilla rakentuneena osasalkkuna. Tavoitteena on se, että 5 vuoden kuluttua salkussa on lähinnä aikaa kestäviä kivijalkoja, joilla mennään eläkkeelle. Toivon että Kempowerista muotoutuu myös tällainen. Tarvittaessa toki yrityksistä pitää osata luopua jos sijoitusteesi ontuu.
Kolme salkussa olevaa ajalliselta sijoitushorisontiltaan toisistaan eroavaa ”alisalkkua” alla.
Ylemmistä kipataan rahaa alempiin sitä mukaa kuin teesi purkautuu tavoitelluiksi tuotoiksi.
Alin jää ja paisuu lyhyempien teesisalkkujen luovutuksista saatavista pääomista (ja toki pitkäsalkku myös tulee jalostumaan matkalla, nyt aluksi se näyttää tuolta).
Kuluneen nelipäiväisen pörssiviikon PnL 1.02% per päivä, tai 4.075% per viikko. Pelkkiä päiväkauppoja.
Jatketaanpa seurantaa helmikuun lopussa.
Pitää varmaan pikkuhiljaa siirtää painoa tuonne osinkopuolelle. Välillä tulee käytettyä varoja ja aikoihin ei ole tullut laitettua lisää pääomaa
Aina jotain järkevästi arvostettua osaketta riittää myytäväksi, mutta aivan liian usein arvostustasot ovat vähän niin ja näin, eikä myynti olisi missään määrin järkevää. Osingot ratkaisevat kassavirtaongelmaa tältä osin
Miten aiot rahoittaa painon siirron jos et lisää pääomaa etkä halua myydä näillä arvostustasoilla?
Kyllä siellä tilillä nyt likvidiä sen verran riittää ja limiitti tarvittaessa käytössä. Suht pientä tuo tarve on, mutta ehkäpä hivenen suurempi ja säännöllisempi tulevaisuudessa
Vuosien prosessi tuo tulee olemaan joka tapauksessa, enkä muutenkaan halua tehdä mitään muutoksia liian hätäisesti. Riippuu paljon miten käyvät arvot saavutetaan noiden muutamien firmojen osalta
Hei,
olen hetken koittanut alkaa aktiivisemmin osallistumaan Foorumin kirjotteluun, mutta se ei introvertille luenteelle ole vielä luonnistunut. Koen kuitenkin, että helpoin olisi aloittaa sparrailemalla omaa sijoitusstrategiaa muiden, mielellään muiden laatusijoittajiksi itsensä tunnistavien kanssa. Toivottavasti tähän kirjoitukseen tarttuu joku ja antaa rakentavaa kommenttia tai muuta ideaa tulevaisuutta varten:
Aluksi sijoitusstrategianani toimi puhdas arvosijoittaminen muutamien vuosien ajan. Yliopistossa rahoitusta opiskellessani pääsin tutustumaan tutkimusten kautta syvällisemmin eri sijoitustyyleihin ja sitä kautta tutustuin tarkemmin myös laatusijoittamiseen. Arviolta 24-vuotiaana aloin lukemaan Buffettin sijoittajakirjeitä sekä kaikkea hänestä kirjoitettua kohtuullisen intohimoisesti. Nyt koen löytäneeni itselleni sopivimman sijoitusstrategian laatusijoittamisesta mitä kuvaisin Buffett tyylisesti ”laatua kohtuu hinnalla”. Laatusijoittamisessa selkeitä etuja arvosijoittamiseen on se, että uusia kohteita ei tarvitse fanaattisesti etsiä koko ajan. Kun laatusijoittaja löytää itselleen sopivan kohteen sitä ei lähtökohtaisesti tarvitse myydä, ellei yhtiön liiketoiminnassa tapahdu fundamentaalisia muutoksia. Puhtaan arvosijoittajan ainakin lähtökohtaisesti tulisi myydä sijoituksensa kun hinta nousee tiettyyn ”käypään arvoon” minkä jälkeen täytyisi rahoilla olla uusi sijoituskohde jo tiedossa. Tämän lisäksi välissä tulee maksaa verot ja kaupankäyntikulut jne., mitkä eivät tehosta ja paranna taloudelliseen riippumattomuuteen pääsemistä.
Miten tunnistaa laatuyhtiö? Usean menestyneen sijoittajan ja myös itseni mielestä laatuyhtiö on usean tekijän summa, mutta tärkein ymmärrettävä tunnusluku laatusijoittajalle on mielestäni yhtiön kestävä sijoitetun pääoman tuotto kassavirran kautta laskettuna (CashROIC). Haluaisin korostaa sanoja, kestävä ja kassavirta, äskeisessä lauseessa. Kestävällä tarkoitan sitä, että yhtiö on pystynyt todentamaan korkean sijoitetun pääoman tuoton jo historiallisissa luvuissa ja on hyvät perustelut sille miksi se pystyy tekemään näin myös jatkossa. Miten kestävä sijoitetun pääoman tuotto kassavirran kautta lasketaan? Tähän varmasti on erilaisia versioita pienillä vivahde-eroilla, mutta itse olen laskenut tunnusluvun seuraavasti: CashROIC=(liikevoitto*(1-verot)*kk)/(Nettokäyttöpääoma+Pysyvät vastaavat+kassa), missä kk= yhtiön kassakonversion keskiarvo viideltä viimeiseltä tilikaudelta. Kaavassa täytyy myös huomioida, että liikevoiton tulee olla kestävällä tasolla. Toisella puolen kaavaa useimmat ei ota kassaa huomioon sijoitetussa pääomassa, mutta mielestäni se tulee olla huomioituna, sillä jos yhtiöllä on kassaa, jota se ei saa töihin omistajia tyydyttävällä tuottovaatimuksella, tulisi ylimääräinen kassa jakaa osinkoina ulos yhtiöstä (tai muilla tavoin). Se kassa mikä vaaditaan liiketoiminnan pyörittämiseen, on taas sidottua pääomaa millä tehdään liiketoiminnan tuotot.
No seuraavana voidaan miettiä mikä on hyvä CashROIC. Lähtökohtana aina CashROIC mietittäessä on, että CashROIC > WACC (tuottovaatimus). Jos yhtiö kasvaa ja CashROIC on matalampi kuin sijoittajan tuottovaatimus, tuhotaan omistaja-arvoa ja kun CashROIC on suurempi kuin tuottovaatimus, luodaan omistaja-arvoa. Täytyy muistaa, että yksinään suuri CashROIC ei riitä vaan yhtiön täytyy myös pystyä laittamaan kassavirta töihin tuolla korkealla pääoman tuotolla. Näin ollen, jos yhtiö jakaa kaiken kassavirran osinkoina ulos, ei korkeasta pääomatuotosta ole hyötyä. Tästä syystä erityisen mielenkiintoisia seurattavia yhtiöitä on ns. sarjajärjestelijät, jotka ostavat pieniä ja keskisuuria yhtiöitä kohtuullisella arvostuksella ja allokoivat heidän tuottamaa kassavirtaa eteenpäin itse uusiin yritysostoihin. Näin yksittäisen yhtiön rajoitetut pääomanallokointi mahdollisuudet eivät ole ongelma, sillä emoyhtiö pystyy uudelleen sijoittamaan tytäryhtiöiden kassavirrat suurella pääomantuotolla itse eteenpäin. Näistä ehkä tulevaisuudessa kirjoitan tarkemmin (tai sitten en).
No yksinään laadukkaan yhtiön tunnistaminen ei riitä vaan täytyy ymmärtää myös yhtiöiden arvostus suhteessa sen laatuun. Moni varmaan osaa sanoa, että Suomi voittaa jääkiekossa todennäköisesti Japanin, mutta kannattaako vetoa lyödä jos kerroin on 1,01x (ehkä, en osaa sano, mutta tuskin). Samantyylisesti moni osaa sanoa, että Apple ja Microsoft ovat laadukkaita yhtiöitä, mutta mitä niistä voi maksaa, että ne ovat kohtuuhintaisia. Itse sijoitan pääasiassa suomalaisiin yhtiöihin ja näin ollen olen ulkoistanut syvempien arvonmääritysten tekemisen Inderesille. Pidän pitkää listaa itseäni kiinnostavista yhtiöistä ja määritän niille erittäin raa’an arvon per osake. Tämän jälkeen vertaan omia oletuksiani yhtiöstä Inderesin oletuksiin ja alan rakentamaan sijoituspäätöstä mielessäni. Tärkeintä tässä on käyttää selkeää turvamarginaalia. Olen huomannut viimeisten vuosien aikana, että olen oppinut vasta nyt kärsivällisesti odottamaan hinnan laskemista oman tuottovaatimuksen tasolla. Aiemmin olen halunnut omistaa jotain yhtiötä niin paljon, että olen lipsunut laskelmissani ja pyöristänyt lukuja perustellakseni itselle osakkeen ostamisen. Onneksi sijoitusvuosia on jäljellä vielä useampia ja siksi olen tyytyväinen, jos vain tästä eteenpäin pystyn pitämään pääni kylmänä.
Sijoituspäätökseni ei tietenkään perustu yhden tunnusluvun ympärille vaan on usean tekijän summa. Muutaman asia mihin sijoituspäätöstä tehdessäni kiinnitän huomiota on, liikevoittomarginaali, liiketoimintamalli, käyttöpääoman käyttäytyminen, johdon trackrecord, pääoman kierto. Kaiken tämän perustana kuitenkin on mainitsemani CashROIC. Tuotto ja riski kulkee käsikädessä, mutta koen suurien riskien välttämisen helpommaksi kuin suurten tuottojen löytämisen, joten pyrin kaikkia kohtia analysoidessani miettimään mikä voisi mennä pieleen ennemmin kuin miten tämä voisi olla huippusijoitus.
