Apple julkaisi äsken uudistetut MacBook Pro -kannettavat tietokoneet (eli ”läppärit”), ja nähdäkseni eräänlainen ympyrä sulkeutui.
Applelle kauhean 90-luvun jälkeen MacBookit olivat 00-luvulla iPodien ohella sellaisia onnistuneita tuotteita, jotka alkoivat ryminällä nostaa firman brändiä ennen iPhonen julkaisua. Softa ja rauta toimivat yhteen tyylikkäässä paketissa, samaan aikaan kun Microsoft tuskaili muun muassa epäonnistuneen Vistan kanssa.
10-luvulle tultaessa MacBookit jatkoivat suosionsa kasvua kun uusi MacBook Air otti Yhdysvalloissa nopeasti dominoivan aseman ultrabook-markkinalla (eli hyvin ohuiden ja kevyiden läppäreiden kategoriassa). Koneiden laatu hioutui entisestään, ja edelläkävijyys kosketusnäyttöteknologiassa auttoi heitä kehittämään kosketuslevystä niin tarkan ja monipuolisen, että harva enää kaipasi hiirtä normihommissa.
Esinäytös tuleville ongelmille nähtiin alkuvuodesta 2015, kun Apple julkaisi vielä selvästi Macbook Airia ohuemman ja kevyemmän MacBookin. Yltääkseen tähän Apple oli suunnitellut kokonaan uudenlaisen näppäimistömekanismin, jota se kutsui ”perhosnäppäimistöksi”. Siinä näppäimillä oli hyvin lyhyt painallussyvyys, mikä teki tuntumasta sangen erikoisen. Lisäksi koneen portit oli karsittu äärimmäiseen minimiin. Koska koneeseen ei mahtunut lainkaan tuuletusta, Intel-prosessoriksikin oli pitönyt valita heikkotehoinen versio, jotta se ei kuumenisi.
Loppuvuodesta 2016 Apple uudisti kokonaan MacBook Pro -koneet, ottaen lukuisia elementtejä edellisen vuoden Macbookista – ”Pro-käyttäjätkin” joutuivat nyt opettelemaan perhos-näppäilyä ja tulemaan toimeen karulla porttivalikoimalla, useimmiten melkoisten dongle-viritysten avulla. Jobsin vanhan tutkaparin, desing-guru Jony Iven johdolla litteys ja keveys dominoivat ja käytettävyydessä tehtiin vaadittavat kompromissit. Jobs oli pitänyt aiemmin huolta että käytettävyydessä ei juurikaan tehdä kompromisseja tyylin nimissä, mutta Tim Cookista ei vastaavaan ollut. Vastaavia ongelmia Iven visioinnissa oltiin nähty iPhone-puolella, kun esimerkiksi syksyn 2014 ykkösteemana oli luoda väkisin maailman ohuin puhelin, vaikka se merkitsi kompromisseja muun muassa akunkeston suhteen sekä laatuongelmia, pahimpana se että puhelin saattoi taipua taskussa.
Keväällä 2018 alkoi tulla nopeaan tahtiin uutisia, että perhosnäppäimistössä on vakavia ja laajoja luotettavuusongelmia. Mikroskooppisetkin pölyhiukkaset saattoivat vioittaa näppäimiä joutuessaan niiden alle, jolloin koko näppäimistö piti törkyiseen hintaan vaihtaa. Lopulta Apple suostui vähättelevään sävyyn myöntämään ongelman, mutta alkoi sentään antaa näppäimistön vaihdon ilmaiseksi mikäli se johtui tästä tyyppiviasta. Seuraavan vuoden aikana Apple yritti korjata ongelmaa erilaisilla purkkaratkaisuilla, mm. ympäröiden näppäimiä silikonilla. Menestys ei ollut kaksista, ja jotkut johtavat Youtube-arvostelijat alkoivat kääntää selkänsä MacBookeille kieltäytyen enää suosittelemasta niitä katsojilleen.
Syksyllä 2019 MacBookien maine alkoi olla, jos nyt ei riekaleina, ainakin vakavasti vaurioitunut. Näppäimistökatastrofin ohella koneiden tehot ja akunkesto eivät enää esiintyneet mitenkään edukseen suhteessa nopeasti kehittyneisiin premium-Windows-ultrabookeihin. Samaan aikaan Jony Ive lähti yhtiöstä.
Lopulta keväällä 2020 Apple myönsi lopullisesti virheensä ja siirtyi takaisin normaaleihin näppäimistöihin. Koneiden muut lievät heikkoudet olivat kuitenkin edelleen ratkaisematta. Kesällä 2020 Apple paljasti yllättäen pitkään valmistellun suunnitelman hylätä Intel-prosessorit ja alkaa käyttää omia ARM-prosessoreitaan. Vastaanotto vaihteli innostuneesta skeptiseen. Microsoft oli kokeillut omia prosessoreitaan Surface X -hybridilaitteessaan, mutta se oli jossain määrin flopannut johtuen isoista yhteensopivuusongelmista kaikenlaisten appien ja ohjelmien kanssa.
Marraskuussa 2020 Apple julkaisi ensimmäiset alemman hintaluokan MacBookinsa omalla prosessorilla, ja tulos oli hämmästyttävä onnistuminen; laitteiden tehot olivat huomattavasti aiempaa kovemmat, ja tämä saavutettiin erittäin energiatehokkaasti ilman minkäänlaista jäähdytystarvetta. Akunkesto oli huikea. Erilaisissa testeissä tonnin ARM-MacBook pärjäsi tehoissa kolmen tonnin Intel-Macbookille, joka lisäksi huusi testien aikana kuin sika pienenä kuluttaen akkua nopeaan tahtiin, samaan aikaan kun ARM-versio oli äänetön ja akkupihi. Yhteensopivuusongelmatkin olivat pelättyä vähäisemmät, ja tilannehan paranee jatkuvasti.
Äsken Apple päivitti loppuihin Pro-koneisiinsa uudet entistäkin selvästi vahvemmat ARM-prosessorit, ja korjasi vihdoin myös porttiongelmat palauttaen monipuolisen valikoiman koneiden kylkiin. Nähdäkseni nuo uudet koneet ovat nyt markkinoiden parhaita ultrabookeja, enkä oikein näe miten Intelin prosessoreilla ja Windowsilla varustetut Dellit, Lenovot ja kumppanit pystyvät jatkossa kilpailemaan noiden saumattomasti optimoitujen koneiden kanssa premium-luokassa.
Tietenkään kaikkea tätä ei pidä ylidramatisoida, iPhone on aivan dominoiva osa Applen kassavirtoja, ja niistä löytyy kyllä kritisoitavaa lähtien Lightning-portista, näyttölovesta ja alhaisesta virkistystaajuudesta perusmalleissa. Mutta silti: Kuuden vuoden korpivaellus on päättynyt, ja Apple on jälleen huipulla kannettavissa tietokoneissa.
—
PS. Tästä ne karseat ongelmat 6,5 vuotta sitten alkoivat. Ironista on että markkinoilla ei taida edelleenkään olla tietokonetta joka olisi yhtä seksikkään näköinen kuin tuo jo aikaa sitten lakkautettu MacBook. Ive kiteyttää asian heti alussa, se mitä hän todella sanoo on: ”This is my obsession.”
