Jos joku jekuttaa sua, suuntaan tai toiseen, niin se on kanukkien senttiosakkeet ja etenkin kaivossektori. Laitetaas nyt tämä tähän myös vaikken tiedä seuraako kukaan:
On muuten hauska sektori muutenkin seurata kun voi tulla sellaisia +30%/-20% päivässä ja kukaan ei kommentoi edes twitterissä sanallakaan. Silloin tietää että omistuspohja on ainakin senttisarjaan oikeanlainen. Jossei vaihto ja uutisfeedi kerro mitään ihmeellistä niin sellanen parinkymmenen prosentinkin heilahtelu on vaan “prob nothing”.
WSJ:ssä on mielenkiintoinen artikkeli öljyn tulevaisuudesta. Aihe kiinnostaa itseäni muista kuin sijoituksiini liittyvistä syistä, sillä olen oman valintani tehnyt enkä sijoita fossiilisiin.
Mutta, tilanne on sijoitusmielessäkin varsin kimurantti, sillä vuoteen 2050 ulottuvissa arvioissa hajonta on melkoista. Toisten mukaan öljyn kulutus jatkuu “business as usual” ja toiset veikkaavat 80% laskua kulutukseen.
Bingetin öljyn kulutuksesta sen verran, että pyörillä liikkuvaan liikenteeseen kuluu noin 60% kaikesta öljystä (IEA 2019).
Tästä artikkelissa jaetusta kuvasta saa skaalaa sähköautoilun yleistymisestä henkilöautojen ja sitä kevyempien kulkuneuvojen osalta. →
Pitää muistaa, että öljyn kysyntä on edelleen kasvussa, joten korkeammat ennusteet näyttävät toistaiseksi todennäköisemmiltä. Muutos voi kuitenkin olla nopea, kuten se on monesti teknologisissa murroksissa ollut. Jo esiteltyjen akkukeksintöjen avulla sähköautoilusta on tulossa seuraavan kymmenen vuoden aikana nykyhintaista polttomoottoriautoilua selvästi edullisempaa niin alkuinvestoinnin kuin TCO:n osalta.
Isossa kuvassa on vaikea uskoa öljyn kysynnän romahtamiseen kovinkaan nopeasti, jos nyt sitten 2050 on nopeasti vai hitaasti, kun kehitysmaat ovat vasta kehittymässä. Niillä ei ole varaa hienostuneempiin energiaratkaisuihin. Taitaa kivihiiltäkin mennä isot määrät vielä pitkään.
Öljyssä tosin on sellainen perustavan laatuinen ongelma, että halvat öljylähteet taitavat olla menneen talven lumia siinä mielessä, että uudet löydökset ovat lähes järjestään kalliita. No Brasiliasta juuri joku iso kenttä löydettiin, mutta ei yksi öljylähde mitään ratkaise. Ja liuskeöljy on ympäristön kannalta vähintäänkin epäilyttävä juttu.
Mikä sitten lopulta on hienostunut energiaratkaisu. Aurinkoenergia taitaa olla jo halvin tapa tuottaa energiaa, ja tuulivoimakin halpenee. Kehittyvässä maailmassa on usein hyvät olosuhteet auringolle ja heikommat laajojen hiilivoimaloiden infralle ja sähköverkolle. Varastointi on tietenkin iso kysymys, mutta onko häiriötön sähköverkkokaan realistinen vaihtoehto. Ainakin ne vähentävät fossiilisten tarvetta.
En jaksa kaivaa lähdettä, mutta noin 15% öljystä menee sähkön ja lämmön tuotantoon. Erilaisten lämpöpumppujen kysyntä on kasvussa mikä vähentää myös maakaasun kysyntää. Sähköntuotannossa öljy taas on koko ajan vähemmän houkutteleva.
Vaikka liikenne on helposti isoin käyttökohde, on öljyn väheneminen muissakin kohteissa realistista.
Ydinvoimaa ajattelin hienostuneena energiaratkaisuna. Ja paljon mainostettua ja odotettua vetytaloutta.
Sähkössä ja lämmössä öljyn osuus voipi laskea hyvinkin nopeasti, sillä kivihiili on helppoa ja halpaa eli sopii myös köyhille maille. Biodieseliin aikoinaan itse uskoin liikenteessä, mutta näyttää ajan trendi olevan vahvasti pois dieselistä.
Tuossa abstractissa todetaan kyseisen mineraalin esiintyvän yhdessä muiden mineraalien kanssa (on kyllä ilmeisen harvinainen): Bauksiitin, Sinkki malmien ja hiilen yhteydessä. Eli kyse taitaa olla enemmänkin siitä missä näitä mineraaleja prosessoidaan ja tässä Kiina on ollut merkittävä paikka. Erityisesti mainitaan Bayer likööri(? - engl. Liquer) ja Sinkki malmin jäänteet.
Lisäksi tuossa artikkelisssa käy ilmi että on olemassa muita lähteitä Galliumille edellä mainittujen mineraalien lisäksi: punainen muta, hiilen lentotuhka, elektroniikka jäte ja valokaariuunien savupöly (? engl. flue dust). Eli kysymys taitaa olla enemmänkin millä hinnalla noita voidaan tuottaa ja miten pienistä pitoisuuksista saadaan tehokkaasti kerättyä tarvittavat voluumit talteen. Ja tässä paperin mukaan hdrometallurgiset prosessit ovat avuksi.
Sikäli kiinnostavaa, että monia noita asioita harrastetaan täällä pohjolassa. Boliden on hyvin voimakkaasti tuossa sinkkimalmin keräämisessä ja Harjavallassa taitaa olla siihen liittyvää prosessointia. Myös tuo hydrometallurgia totaaliselle maallikolle alkaa kuulostaa kovasti Terrafamen touhuilta…
Sijoittamisen kannalta tuo Boliden vaikuttaisi tarkemman tutkimisen arvoiselta. Yhtiölle löytyy melko hiljainen ketju. Onko kenelläkään parempaa tietoa tuosta jalostamisvaiheesta? Boliden taitaa harrastaa myös tuota elektroniikka jätteen kierrätystä, jos oikein muista?
EDIT: lisään vielä tuotannon olevan melko pieniä määriä vuonna 2016 tuotanto Galliumin osalta oli globaalisti 375t. Markkina on kasvanut 7.4%/a vauhtia viimeiset 40 vuotta. Eli kasvumarkkina, mutta vielä melko pienet voluumit. Hinta lienee noin $500/kg → eli ei tuossa kyllä mitkään isot rahat pyöri ($200M/a, jos nyt meni oikein).
EDIT3: Tuon Germaniumin arvioitu vuosituotanto on 140 tonnia. Eli sekin markkina kokonaisudessaan siinä $200M paikkeilla. Veikeää tuossa on tuo Suomen markkinaosuus tämän osalta tuon alla olevan kartan mukaan.
Tästä on näissä järjestään kyse. Kiina myös tietää tämän oikein hyvin. Suolataan sen verran että muualla joudutaan investoimaan näiden keräämiseen muun kaivostoiminnan ohessa ja kun on investoinnit tehty, Kiina poistaa rajoitukset ja dumppaa markkinoille heidän halvemmalla tuotettua (ympäristön suojelu “optional”) tavaraa jota on varastoitu muutama vuosi ja ajaa länsimaiset tuottajat pistämään pillit pussiin.
Ostajat ostavat sieltä mistä halvimmalla saavat, koska näiden osuus kokonaiskuluista valmistusprosessissa on marginaalinen. Jos hinta tuplaa, se lähinnä aiheuttaa pientä naaman kurtistelua tehtaan excel-osastolla ja sitten matka jatkuu, kenties pyöristäen seuraavan hinannkorotuksen prosenttia ylöspäin hieman.
Jos tämä sykli halutaan jotenkin katkaista, vaatisi että länsimaisten investointien jälkeen pistetään Riittävät rankkaritullit Kiinan palatessa markkinoille jonka jälkeen ihan sama millä hinnalla Kiina dumppaa, länsimaissa tuotettu on halvempaa.
Kiina yrittää tässä saada jenkkejä himmaamaan kaiken maailman high-tech vientirajoituksia yrittämällä vastavuoroisesti löytää sopivia vipuvarsia jolla ei ole Kiinalle rahallisesti mitenkään merkitystä, mutta joka voi sotkea lyhyellä aikavälillä markkinoita “kriittisillä” aloilla, kuten tässä piirinvalmistus sen verran että ylitetään kenties raja jonka jälkeen poliittisia toimijoita alkaa kiinnostamaan.
Isot pojat tappelee hiekkalaatikolla, onneksi vielä vain kauppasotimalla.
Tuollainen kaavio tuli vastaan X:n puolella, ei sinällään mitään uutta. USA:n ja EU: n puolella luvattu nopeuttaa näiden uusiutuvien energian kohteiden rakentamista ja niihin liittyyvien projektien läpiviemistä mutta mutu on edelleen että hidasta on uusien esim. Kaivosten avaamisprosessi, todella hidasta.
Myanmarin Wa-alue uhkaili keväällä lopettavansa tinan tuotannon.
Nyt näyttävät vieneen sen käytäntöön. Wa:n alue on merkittävä tinantuottaja, joka vastaa noin 10% koko maailman tuotannosta ja sieltä tulee merkittävä osa Kiinan käyttämästä tinasta.
China sources most of its tin ore needs from Myanmar, where the self-declared Wa State accounts for two thirds of production.
Asiasta kiinnostuneille, tuossa on hyvä infopaketti:
kiitokset kaikille hyvästä informaatiosta. Olen itsekin yrittänyt tarkastella syvällisemmin raaka- aineiden problematiikkaa - olenpa sijoitellut vuonomaan O&G- osakkeisiin viime kuukausina ja nyt tänä kesänäkin, onhan NOK (ja SEK se vasta onkin) heikentynyt euroon nähden ja erityisesti petrodollariin verrattuna.
Erinomainen ja lähes uunituore Dr Anasin video, joka valottaa problematiikkaa kokosektorilla. Osansa saavat Putin, Bidenomics, SPR- päästöt, sähkö- ja bensacorollat jne.
Pitkä mutta valaiseva:
Näin monimutkaisissa systeemeissä sen kysynnän ja tarjonnan tasapainotilan löytäminen vaatii lähtökohtaisestikin vuosia ja siihen liittyy useita tekijöitä, jotka joko vahvistavat tai heikentävät vallitsevia trendejä.
Tuotantopuolella kaivosyhtiöiden mineraalireservit kasvavat suhteessa hintaan, joten raaka-aineen hinnan nousu luo automaattisesti lisää tarjontaa markkinoille ja hidastaa ehtymässä olevien kaivosten sulkemista. Hinnan nousu mahdollistaa myös swing-tuottajien ja aiemmin suljettujen kaivosten tuomisen takaisin tuotantoon.
Kysyntäpuolella korkea hinta ajaa teollisuuden muuttamaan prosesseja ja minimoimaan kyseisen raaka-aineen käytön ja korkeampien hintojen lopulta siirtyessä loppuasiakkaille kysyntä myös joustaa seuraavassa osassa ketjua. Sitten on vielä Kiina. Kiina on niin valtava rohmu koko maailman raaka-ainemarkkinoilla, että se toimii vipuna molempiin suuntiin. Kaikki raaka-ainesijoitukset lähtökohtaisesti epäonnistuvat, mikäli Kiinan talous on eri mieltä
Ne hurjimmat hintanousut vaativat lisäksi sen, että laajamittaisesti uskotaan raaka-aineesta olevan pulaa, mikä tekee ihmisistä hamstereita. Tällöin spekulaattorit innostuvat ostamaan hupenevia varastoja ja teollisuus alkaa epätoivoisesti kasvattaa omia välivarastojaan poikkeuksellisen suuriksi samanaikaisesti, ettei vain raaka-aine lopu kesken. Näin raaka-aineelle käy nopeasti kuten vessapaperille Covid-19 aikana, mikä ajaa hinnan hyvinkin nopeasti taivaisiin, kunnes kysyntä alkaa joustamaan.
Mitä tulee kuparin hintaralliin, niin toistaiseksi tarjontaa on enemmän kuin kysyntää ja Kiinan taloudellinen heikkous ei anna edellytyksiä isoon kuparin hintaralliin. Toisaalta mikäli Kiina elpyy ja lisäksi vaikkapa Intian talouskasvu alkaa kiihtymään, niin tarjontapuolella ollaan kyllä aika helisemässä. Tuskin kannattaa hirveästi stressata ennen vuotta 2025
Palladiumia on paljon korvattu platinalla, jonka vuoksi kysyntä on heikentynyt.
Öljyn kysyntä menossa kaikkien aikojen huippuihin tänä vuonna. Ensi vuodelle ennustetaan taas uudet huiput:
The IEA’s latest oil market report published Friday notes that oil demand hit a record 103 million barrels a day in June, driven by better-than-expected economic growth in rich nations, summer air travel and surging demand for the fossil fuel in China, particularly for petrochemical production.
As a result, the influential organization said it expects global oil demand to hit an average of 102.2 million barrels a day in 2023, which would be the highest annual level.
“With the post-pandemic recovery having largely run its course and as the energy transition gathers pace, growth will slow to 1 million barrel a day in 2024,” it said.
Myös hiilen kulutuksessa ollaan kaikkien aikojen huipussa, mutta kysynnän oletetaan laskevan loppuvuonna:
Global body the International Energy Agency (IEA) expects coal demand to remain at an all-time high this year.
This follows after global coal demand reached an all-time high in 2022, rising above 8.3-billion tonnes, the IEA points out in its ‘Coal Market Update’ report for July 2023.
“We expect coal demand grew by about 1.5% in the first half of this year to a total of about 4.67-billion tonnes, backed by both an increase of 1% in power generation and 2% in non-power.
“We observed continued increases in China, India and Indonesia, which more than offset declines in the US, the European Union (EU) and Japan,” the IEA says.
It points out that the entity expects global coal-fired power generation to decrease in the second half of this year.
Taustaksi voi pohtia öljynkulutuksen jakautumista maittain:
Energiewendeä tehdään Euroopassa, missä per maa on aika korkeita kulutuslukemia, mutta taloudeltaan kasvavissa maissa ollaan vasta öljyn massiivisen käytön alussa.
Miksi nämä kaivoshankkeet siirtyy tai syntyy ulkomaiseen omistukseen? Eikö nämä kannattaisi hyödyntää suomalaisvoimin? Vuoden vanha artikkeli mutta ajatus tulee selväksi.
Kaivoshankkeet ovat valtavan pääomaintensiivisiä eikä kotimaassa ole riittävästä rahaa kaivossektorin pyörittämiseen. Ainoat realistiset rahoittajat ovat valtio (Suomen Malmijalostus Oy), joka sijoittaa vain akkumetalleihin tai eläkerahastot, jotka eivät lähtökohtaisesti sijoita riskisiin kaivosyhtiöihin. Tämän vuoksi Talvivaara haki aikoinaan rahaa Lontoosta ja Sotkamo Silver, sekä Endomines listautuivat Ruotsiin. Suomeen suuntautuvia kaivosyhtiöitä kannattaakin siksi tutkailla nimenomaan suurista kaivosmaista eli Ruotsista ja Kanadasta. Esimerkkeinä vaikkapa Arctic Minerals (ARCT:STO) ja Rupert Resources (RUP.TO).
Meidän ainoa toivo on oikeastaan siinä, että valtio listaa Terrafamen ja tekee siitä Fortumin tapaisen puoli-julkisen yhtiön, ohjeistaen johtoa laajentumaan Suomen sisällä
