Ehkä tälläisenä yleisenä kommenttina ettei kannata liikaa rakastuu rahaan, varsinkin jos sijoittaa niin sitä tulee ja sitä menee. Itsellä kesti monta vuotta hyväksyä asia ja jännitetty liikaa, mutta oikeesti sillä ei ole enä merkitystä jos salkku käy 10-20% ylös-alas, kunhan pidemmällä tähtäimellä suunta on ylös.
14 tykkäystä
Jos ei ole kertynyt miljoonaomaisuutta niin osittainen vanhuuseläke (OVE) mahdollistaa monelle jättäytymisen pois työelämästä, tosin vasta lähellä eläkeikää.
Ja tietysti voi jättäytyä jo pois työelämästä joko hankkimalla potkut tai irtisanoutumalla ja nauttia ansiosidonnaista ennen OVE:n nauttimista.
Pari tonnia ansiosidonnaista / kk ja sijoituksista tonni / kk riittää monelle.
Sitten kun saa alkaa nostamaan OVE:a niin ottaa sitä mitä saa eli 50% eläkkeestä ja nauttii samalla peruspäivärahaa.
Naapurissa on vajaa 60-vuotias nainen elänyt vapaaneitinä 1990-luvun lamasta asti eli työtä ei ole kerennyt juurikaan tekemään ja ei niitä hänelle kuulemma enää tarjotakaan. Nettikursseja on silloin tällöin.
Vuokralla asuu ja hoitaa pientä puutarhaa. Ei omista autoa, ei ole velkoja, käy pyörällä kaupassa, marjastamassa ja sienestämässä. Ei mitään luksuselämää, mutta ei ole kuulemma stressiäkään.
Tulee sitä välillä mietittyä että kaippa sitä itsekin voisi alkaa jo himmailemaan.
Ja asuntojakin sun muuta omaisuutta voi alkaa realisoimaan kenellä niitä on.
18 tykkäystä
Hyvä pointti. Ainakaan osakemarkkinalla tuotot ei tule lineaarisesti. Heiluntaa on, pitkä väli vuosien yli ratkaisee. Siihenkin tottuu.
5 tykkäystä
Tämä on ollut sen verran mielenkiintoinen ketju ja liippaa läheltä omia pohdiskeluja että täytyy itsekin kommentoida.
Ikää on 35 vuotta ja oma tausta kulkee korkeakoulun penkiltä 10 vuoden aikana parin pienen ohjelmistotalon kautta nykyiseen missä yhtenä perustajista.
Yhtäkään kunnollista exittiä ei vielä ole tullut tehtyä. Yksi aiemmista yrityksistä kyllä myytiin mutta osuuteni siitä oli pienehkö.
Nykyinen tilanteeni on sellainen että miljoonia on mutta niistä suurin osa paperilla: Suunnilleen 85% omassa yrityksessä, 7.5% indekseissä, 5% asunnossa ja 2.5% koroissa.
Sitten omia ajatuksia aiheesta:
Exit oli pitkään itselläni päämääränä jossain horisontissa, ja ajatukset siitä pyörivät tuttujen teemojen ympärillä: aikaa olla perheen kanssa, harrastaa, matkustaa, sivutoimista sijoittamista jne. Matkan varrella on kuitenkin tapahtunut ja tajunnut asioita jotka ovat sekoittaneet ajatukseni:
- Henk koht tulot ovat kasvaneet vuosi vuodelta merkittävää vauhtia. Yrityksen ulkopuolista omaisuutta kertyy huomattavasti ilman exittiäkin.
- En tule varakkaasta perheestä joten useiden satojen tuhansien kilahtaminen tilille vuosittain on ollut aika mullistus itsessään. Olen päässyt kokemaan miltä tuntuu itselleni isolta summalta tuntuvan rahamäärän saaminen ja sillä kuluttamaan pääseminen.
- Omistan kohtalaisen aktiivisen pääkopan ja vaikka lopetettuja harrastuksia ja projekteja löytyy odottamassa vapaa-aikaa, tuo elämän merkitykselliseksi kokeminen vaatinee enemmän.
- Yritys ei enää tarvitse minua joten pystyisin skaalaamaan työmäärää alaspäin, tosin tulot myös laskisivat samassa suhteessa.
- Työn tekeminen ei ole enää samalla tavalla hauskaa kuin ensimmäisinä vuosina, 100 henkeä on hieman eri kuin 4.
- Mitä jos kasvu loppuu, pessimistisessä skenaariossa liiketoiminta sakkaa ja hiipuu pois ennen kuin on ehtinyt kertyä nykyiseen elintasoon riittävä määrä passiivista tuottoa.
- Elintason hinta on kasvanut tulojen mukana, tosin hitaammin ja lopulta tasaantunut. Emme onneksi ole tuhlailevia tai näyttämisen halua omaavia ihmisiä, mutta silti näin ruuhkavuosina rahaa menee kummallisen suuri määrä. Tästä aiheesta joitakin mietteitä mikäli jotakuta kiinnostaa.
Ajatukset ovat siis edelleen sekaisin ja työkin valtaosin maistuu, joten kiirettä muutoksille ei ole. Perstuntuma on että exit ei hirveästi (mielen) elämääni muuttaisi muuten kuin veisi työt pois (hyvässä ja pahassa). Toki talon voisi vaihtaa @Freddie_Freeloader1 eteen meren rannalle, laittaa veneen laituriin ja kiiltävämpää autoa talliin, mutta aiempien rahallisten “tasojen” saavuttamisien perusteella henkistä lisäarvoa tulisi rajallisesti.
Onko mukavampaa haaveilla noista ja saada siitä motivaatiota elämiseen ja töiden tekemiseen, kuin oikeasti saavuttaa nuo? Ei tunnu että tässä vaiheessa elämää vielä olisi kiire maaliin.
48 tykkäystä
Ei saa takaisin, perittävä veroennakko on laskettu tarkasti oikein, esim 8000euron/vuosi tuesta veroprosentti on 18% ja palautuksia ei tule. Tuon suuruisesta palkasta, ja melkein tuplastakin vero on käytännössä 0%
6 tykkäystä
Verottaja pidättää peruspäivärahasta 20% ja ainakin tuntemani peruspäivärahalainen saa joka vuosi veronpalautuksia.
Tuon 20%:n pidättämistä perustellaan sillä että työttömälle ei tulisi mätkyjä.
Verottajalta voi pyytää uuden verokortin etuutta varten jolla prosenttia saa jonkin verran alemmas, mutta koska työttömillä ei ole vähennyksiä niin moni ei siihen lähde.
1 tykkäys
Onkohan sulla mennyt veronpalautukset ja verovähennykset sekaisin?
Hyviä pointteja. En nuku hyvin jos oma kulutus on kiinni 4% portfoliokulutuksessa (inflaatiokorjattuna) ilman muita tuloja, elinvuosia on jäljellä huonossakin tapauksessa sen viisikymmentä. Tuo ~4% luku taitaa olla alunperin peruja kahdesta 90-lukulaisesta tutkimuspaperista, joiden simulaatioita vahvasti kritisoitu jenkkikeskeisyydestä markkinan vahvojen historiallisten tuottojen (jotka ovat olleet yli makrotalouden kehityksen) olessa huono otos tulevaisuuden tuotto-odotusten estimointiin.
Asian tiimoilta löytyy useita hyviä jaksoja Rational Reminderin podcastissa (tuolla myös linkit tutkimuksiin):
https://rationalreminder.ca/podcast/229
Lisäksi AQR:n Antti Ilmasen Investing Amid Low Expected Returns järkäleen maalailemat tuotto-odotukset hajautetulle portfoliolle eivät myöskään liikaa luottamusta herätä.
Samaistun. Ruuhkavuosien ongelmien ratkaiseminen euroilla on tullut tutuksi ja vähän plösömpi firetys kiinnostaa (mutta vaatii sen 2-3M€ portfoliota). Rahalla saa nyt aikaiseksi merkittävää elintasohyötyjä, siinä missä kuuskymppisenä sama lisäeuro kulutuksessa tuskin tuottaisi vastaavaa helpotusta.
n. 7000€ saisimme perheenä varmasti palamaan per kk jos harrastukset ja palvelut löisi tappiin, mutta tuon jälkeen menisi vain objektien keräilyksi. Nyt läskillä n. 200K€ palkalla eläessä on huomannut, että raja-arvo tulee Suomessa nopeasti vastaan ellei ole perso matkustelulle.
Hyviä ajatuksia. Vakaata kassavirtaa tuottavan pumpun omistaminen ei kuulosta huonolta tavalta rakentaa omaisuus. Sinänsä palveluyhtiöiden kassavirrastakin maksetaan edelleen aika kovia kertoimia jos firma sen miljoonan tai kaksi ebittiä pystyy printaamaan. Jonnekin se PE:n nostama raha on tungettava…
Navalismi “Retirement is when you stop sacrificing today for an imaginary tomorrow. When today is complete, in and of itself, you’re retired” on itseäni puhutellut ja kuulostaa että et liikaa firman pyörittämisestä kärsi.
Bisneksen puuhastelu edelleen kiinnostaa oman identiteetin ollessa vahvasti siinä kiinni, mutta vapaaherran harrastuspohjalta ilman hampaiden kiristelyä. Vähemmän sitä aamuyön 02:15 serverit ja maailma kaatuu panikointia tai työntekijöiden paimentamista. Enemmän päiväharrastuksia, lounasmiittejä ja lorvailua.
Liian iso kämppä juuri oikealla alueella on ollut meillä isoin hyvinvointia nostanut tekijä 
8 tykkäystä
Fair point ja kunnioitan näkemystäsi. Mainitsen vielä kuitenkin, että siinä mielessä sinulla on hyvä tilanne, että pääset lähemmäs kolmea kuin neljää prosenttia, jos haluat, optimoimalla veroja. Se antaisi selkeää turvamarginaalia neloseen.
Tuon myös toista perspektiiviä aiheeseen mainitsemalla, että eräs tuttu pitkän linjan sijoittaja kuoli 10 vuotta sinua vanhempana sairauteen. Hänen pääomansa eivät olleet vielä yhtä suuret kuin sinulla, mutta joka tapauksessa ei ehtinyt nauttia kovin paljoa niistä. “Vapaaherruus” häämötti ajatuksena edessä, realisoitumatta koskaan. Se oli hyvin surullinen tapahtuma. Jos syöt pääomastasi 3-3,5% p.a. , todennäköisyyksien valossa saattaa hyvin olla myös niin, että seuraavan 50 vuoden aikana elämä haastaa sinua jollain muulla tavalla, kuin kassan loppumisella. Elämä on täynnä muitakin riskejä (sairaus, kuolema, onnettomuus, ihmissuhteen päättyminen, työttömyys tai konkurssi yms.). Kukapa elämää täysin pystyisi ennustamaan tai riskejä kokonaan poistamaan. Siinä mielessä riskiä on ja tulee aina olemaan, vaikka kuinka pedantisti sitä pyrimme välttämään. En tosin väitä tietäväni sinua paremmin, tämä on vain minun näkökulmani, ja on monia muitakin. 
On myös erittäin hyvä idea kehittää puuhaa sijoittamisen rinnallekin, siitä olen täysin samaa mieltä. Antaahan se elämään lisää sisältöä taloudellisen hyödyn lisäksi.
10 tykkäystä
Niin tuo 20%:n vero tuista on automaatio, oma vika jos sitä ei jaksa vuoden aikana korjata oikeaksi.
Karkaa kyllä aika kauas otsikon aiheesta tämä ansiopäivärahojen verotus.
Oletan, että viittaat tässä sijoitusyhtiölle rahojen lainaamiseen? (Sijoitusyhtiöistä taitaa olla oma ketjunsa joten en vie tätä enempää tilaa täällä)
2 tykkäystä
Itse olen optimoinut osakesijoitusten veroastetta välttämällä liian suuria osinkoja, koska osingoista menee aina vähintään 25,5% veroa. Käytännössä salkussa on paljon yhtiöitä, joka sijoittaa kassavirtoja eteenpäin, ja maksaa 0,5-2% osinkoa.
Jos toimii osakerahasto/etf puolella, tilanne on tavallaan vielä parempi, kun voi valita osingot uudelleen sijoittavan tuotteen.
Sijoituksia myydessä maksaa veroa vain myyntivoitosta. Sijoituksen pitää yli 5 kertaistua ennen kuin veroaste nousee 25% asti. Tässä tilanteessa sijoitus on mennyt jo pitkään aika hyvin. Silloin on luultavasti varaa vähän veroja maksellakin. 
Itse olen lähestynyt tällä simppelillä tavalla. Jonkun verran tulee osinkoja, kun on suoria osakkeita, mutta aika vähän kuitenkin. Rahastojakin on mutta toistaiseksi selvästi pienemmällä painolla.
Lisäksi tällä hetkellä on 6-8 vuoden elämisen rahat vaihtoehtoisissa sijoituksissa (käteinen+muut kuin osakkeet), jos pörssissä tapahtuisi jotain kummallista. Huonojen aikojen koittaessa ei ole tarvetta myydä pitkään aikaan osakkeita laskujen maksamiseen.
3 tykkäystä
Olisko linkkiä sijotusyhtiöketjuun? (En löytänyt sellaista ketjua hakutoiminnolla)
Meillä tuo raja-arvo on löytynyt suunnilleen kilon tai kaksi korkeammalta, tosin tuo sisältää kaikki kulut asuntolainasta lähtien.
Elämme suht normaalia ylemmän keskiluokan elämää eikä kulutustaso ulospäin näy, jos ei tarkemmin seuraa kuinka usein ravintoloissa ja kaikenlaisissa huvituksissa tulee käytyä. Kalliisiin merkkituotteisiin yms emme rahaa käytä.
Mitään yksittäisiä isoja kulueriä ei ole, pieniä puroja vain on enemmän ja ne ovat hieman keskivertoa leveämpiä.
Ostopäätöksien perustaminen tarpeeseen eikä hintaan ja rahan käyttäminen ajan säästämiseen ne suurimmat menoihin vaikuttavat tekijät ovat. Ja myöskin isoimmat plussat.
Ensimmäisten exithaaveiden aikaan oli hieman eri käsitys mukavaan elämään tarvittavista nettotuloista. Oman kokemukseni perusteella onkin äärimmäisen vaikea ennustaa mikä on itselle riittävä nettotulotaso ellei ole jo saavuttanut sitä eikä kaipaa enempää.
Tämä lienee hyvä tavoite, jokin tuon suuntainen taitaa olla oma tavoitteenikin.
Tämä täytyy pitää mielessä
3 tykkäystä
3 tykkäystä
Myös näistä saattaa löytyä jotain mielenkiintoista:
2 tykkäystä
Saako muuten kysyä, oletko esitellyt sijoitustyyliäsi tai salkkusi rakennetta jossain?
Oletko indeksisijoittaja vai osakepoimija? Vaiko hybridi?
4 tykkäystä
Olen avannut sijoitustyyliä jonkin verran ja koetan avata lisää tuolla omassa ketjussa. Salkun rakennetta en avaa yksityiskohtaisesti. Syy on se että haluan jokaisen miettivän itse mihin sijoittaa ja miksi. Salkkua pitää osata hoitaa silloinkin, kun ei ole ketään keneltä kysyä neuvoa, vaikka neuvojia maailmassa riittää, enemmän kuin tekijöitä.
Kaipa minua voi osakepoimijaksikin sanoa. En koe olevani poiminnassa sen kummempi kuin muutkaan. Tärkeintä on se mitä tapahtuu ennen ja jälkeen osakepoiminnan. Pyrin toimimaan markkinassa silloin kun myötätuuli alkaa ja pitämään kiinni hyvistä yhtiöistä loppuun asti.
Olen markkinan ajoittaja ja keskittäjä, kaikkea mistä ammattilaiset varoittavat aloittavia sijoittajia.
34 tykkäystä