Hienoa, kun menet työterveyteen - se on varmaan tässä kohtaa tärkeintä. Lisäksi, kun jaat rohkeasti kokemuksesi, niin lukuisista viestisi lukijoista moni saattaa rohkaistua menemään työterveyden paikkeille tai muuten alkaa pohtimaan asioita.
Läheltä työuupumisia seuranneena voin todeta asian, joka sopii toki moneen terveydelliseen asiaan, eli yleensä se on parempi, mitä aiemmin lähtee ja pääsee hoitamaan ongelmaa, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Yhdelle kolmekymppiselle kaverille tuli vakavampia terveydellisiä ongelmia, kun ei “osannut” hakeutua hoitoon ja toiselle tuli pysyviä ongelmia mieleen.
Työuupumus voi tulla, vaikka muu elämä olisi mallillaan, mutta työuupumusta ikävästi voi kyllä edistää myös kuluttava tai raskas “vapaa-aika”. Työkavereiden ja läheisten tuki sekä muutenkin mielekäs vapaa-aika voivat olla hyvänä tukena. Tuomitseminen ja vähättely on pahinta, mitä muut voivat tehdä tuossa tilanteessa.
Inderesin etusivun Q&A:ssa oli kysymys, josta lainaan vähäsen:
“Haluaisin omistajana varmistaa, että Inderesillä huolehditaan myös työntekijöiden jaksamisesta mahdollisimman hyvin, jotta pitkällä aikavälillä tärkeimmät resurssinne pysyisivät hyvässä henkisessä ja fyysisessä kunnossa…”
Se on kaikkien etu, että uupunut saa tukea, niin henkilölle itselle, perheelle ja myös työnantajalle - kaikki voittaa.
@H4nk3y, ole armollinen itsellesi, pidä itsestäsi huolta!
Osakepalkkioista tai SBC (share based compensation) on kieltämättä tullut oikea vitsaus rapakon takana.
Monet firmat tykkäävät siellä päin raportoida vapaata kassavirtaa. Se lasketaan usein liikevoitosta, johon lähdetään heittämään takaisin tuloslaskelman ei-kassavirtavaikutteisia osia, kuten juuri SBC.
Sitten vähennetään Capex ja uujee, massiivista vapaata kassavirtaa. Mutta siitä osa onkin SBC:stä joka dilutoi osakekantaa.
Tsemppiä @H4nk3y, tärkein askel on otettu kun lähdet hoitamaan uupumusoiretta mahdollisimman varhain, sitä helpompaa se on mitä nopeammin siihen osaa tarttua.
Foorumilla esitetyistä diagnoosiehdotuksista pitäisin todennäköisimpänä omaa veikkaustasi. Yleiset sairaudet ovat yleisiä ja vetämättömyyden taustalta ei useinkaan löydy mitään trendikästä ferritiiniarvoa, neuroborrelioosia, testosteroninpuutetta tai long covidia, vaan vanha tylsä työn ja rentoutumisen epäsuhta! Ja TTH:lla on kyllä keinoja tähän.
Kuvailit oireeni, kun itse tajusin olevani uupunut. Yksinkertaisten asioiden muistaminen sumun keskellä oli vaikeaa ja aiheutti ahdistusta ja pahensi tilannetta. Lääkkeeksi vähensin töitä 4 päiväiseen viikkoon ja olin pari lyhyttä ajanjaksoa sairaslomalla. Nyt tilanne on helpottanut sumujen osalta, mutta huomaan vielä käyväni ylikierroksilla ja mm. ärsyynnyn liian helposti ja sitä työstän parhaillaan. Onneksi erilainen urheilu ja mukava tekeminen aina hetkeksi auttaa ja aivot saa aikaa hengähtää. En tiedä palaanko koskaan täyteen työviikkoon, ainakaan nykyisessä työssä ja mietin kyllä usein alan vaihtoa tai vähintään pois konsultin työstä.
Mutta toistaiseksi ollut mukavan rauhallisia kuukausia takana, niin kaikki on nyt hyvin.
Tsemppiä sulle toipumiseen ja hienoa, että nostit vaikean aiheen pöydälle!
Mitähän yhteisö (ylläpito) on mieltä, jos ylläpito hieman yhdistelisi ketjuja selvyyden vuoksi. Asuntoketjut on nykyään onnenpyörää lukea, kun on kolme ketjua samaan asiaan mahtuvasta asiasta ja kaikki kyllä menisi saman otsikon alle.
Samaa myös pohtinut faangeista, kun näitä uutisia voi työntää minne haluaa ja mikä nyt sattuu silmään ekana tai vikana. Olisiko näissäkin vaikkapa tuo ylin linkki se “oikea”?
Ymmärrän, että noille on omia ketjuja, mutta ei tuosta sekasotkusta kyllä mitään hyötyäkään ole kun uutisia postataan juurikin sinne mikä ensimmäisenä tai viimeisenä sinne, mikä silmään osuu.
Meinasi kyllä mennä iltakahvit väärään kurkkuun kun törmäsin tämän kohteen mainoksiin. Paritalon neliöhinta 7700€, eikä sijaitse edes millään erityisellä sijainnilla (toki jos laskee vieressä menevän Tuusulanväylän metelin erityiseksi sijainniksi). Noh, ei se ole tyhmä joka pyytää…
Autoteollisuuden arvostustukset ovat kyllä villejä, pitää yrittää tänään selvitellä. En ole koskaan ennen tutustunut, koska Suomen ulkopuolella sijoitussuunnitelma sisältää vain indeksejä. Mutta eilen nopealla googlauksella p/e:t mm. bmw 2.5, volkkari 5,5, toyota ja honda 10 jne. Japanilaisten arvostuksen ymmärrän kun ovat jäämässä kyydistä sähköautojen kanssa, myyvät 200km rangella yariksia 45k hintaan. Mutta eurooppalainen autoteollisuus tuntuisi kyntävän aika syvällä. Pitää katsoa ovatko nämä korviaan myöten veloissa tms. Toki jos joku jo valmiiksi ymmärtää tätä, niin saa toki selventää!
Autoteollisuus on globaalibisnes. Jos listaan lisätään yksi jenkki, vaikkapa Tesla p/e 91. Sitten tupakka-askin taakse hahmotellaan simppeli keskiarvo: (2.5+5.5+10+10+91) / 5 = 23.8 p/e. Näin todistimme matemaattisesti että koko globaali automarkkina on keskimääriin tosi kallis.
M.O.T
Edit: Lisätään nyt vielä varmennukseksi että tälläinen laskutapa ei ole oikein.
Itse olen käynyt (todella) lähellä burnoutia muutamaan otteeseen (onneksi en koskaan vielä siellä täydellisen loppuunpalamisen puolella), joten ainakin omalla kohdallani osaan (ainakin omasta mielestäni) tunnistaa jo ensioireet. Kieltämättä tuo vähän siihen suuntaan viittaisi. Toki hyvä muistaa että oireet voivat olla hyvin yksilöllisiä ja kannattaa ehdottomasti puhua asiasta ammattilaisen kanssa. On myös hyvä muistaa, että esim. pelkkä liikunnan lisääminen ei aina ole ratkaisu - vaikka se voikin auttaa varsinkin lievissä tapauksissa koen että se myös lisää kokonaiskuormitusta, jota jokainen kestää rajallisesti.
Näistä kokemuksista pitää mielestäni puhua avoimesti, koska ongelma on nykypäivän työelämässä hyvin yleinen ja jos joku osaa muiden kokemusten perusteella hakea apua ajoissa, voidaan helposti välttää jopa vuosien työkyvyttömyys tai muut vakavat ongelmat.
Tällä tuoreemmalla kerralla joitain vuosia sitten oma herättäjäni oli paniikkikohtaus (jollaista en ole koskaan aiemmin tai sen jälkeen saanut). Olin ihan normaalisti tekemässä rentoa uintitreeniä kun näkö alkoi sumeta ja luulin saavani sydänkohtauksen (tuossa vaiheessa kuitenkin vasta vähän päälle kolmekymppisenä). Myöhemmin tajusin mistä tuossa oli kyse ja päätin että nyt jos koskaan pitää tilanne korjata.
En missään vaiheessa kokenut, että työni olisi ollut jotenkin epämiellyttävää - päin vastoin! Tein pitkää päivää usein hyvin mielelläni koska työ oli mielenkiintoista. Jälkeenpäin ajatellen tuossa oli kuitenkin tiettyjä vaaran merkkejä ilmassa:
Olen aina ollut aikainen herääjä, mutta tuossa kohtaa aloin herätä hieman tavallista aiemmin ja olin todella reipas heti herättyäni (käytännössä siis ylivirittynyt). Muuten nukahtamisen tai unen kanssa ei ollut mitään ongelmaa.
Vaikka työ oli mielenkiintoista, niin huomasin tietynlaista kyynistymistä hommaa (ja varsinkin kollegoja) kohtaan. Usein tuli esim. ajatuksia että “antakaa minun vain tehdä omaa hommaa rauhassa” (vaikka muuten nautin suuresti tiimityöstä). Myös työn jälki alkoi ainakin joissain tapauksissa kärsiä.
Aloin unohtelemaan pieniä asioita: esim. sovittuja menoja oli mahdotonta pitää mielessä jos ne eivät olleet kalenterissa. Pieniä työjuttuja alkoi myös unohtumaan jos ne eivät selkeästi olleet todo listalla.
Kaverit kyselivät aika paljon olenko ihan ok. Silloin en tähän kiinnittänyt huomioita ja heiltä jälkeenpäin kyselleenä hekään eivät sinäänsä olleet huomanneet mitään spesifiä, mutta heillä oli jotenkin fiilis, että jokin ei tuntunut olevan kohdallaan (ja ihmettelivät vähän miten ehdin tehdä kaiken).
Muuta pienempää oireiluakin varmasti oli, mutta nämä tulivat päällimmäisinä mieleen.
Mainitsemaasi aivosumua esiintyi myös ajoittain (ja varsinkin töistä kotiin lähtiessa aloin nukahtelemaan usein junaan/bussiin mitä ei juurikaan ollut tapahtunut aiemmin)
Tähän auttoi kun vähensin työmäärää ja pidin kaikki saldot ym. pitämättömät lomat eli olin käytännössä 6-7 viikkoa vapailla ja perään vielä muutaman työviikon jälkeen pari viikkoa. Näin jälkeenpäin en muista noista lomista juuri mitään, vaikka teinkin kaikenlaista lepäilyn lisäksi.
Mitä käytännön juttuja sitten tein tuon loman lisäksi?
Poistin kännykästä kaikki töihin liittyvät ilmoitukset sekä muut jotka keskeyttävät tekemisen päivällä: notifikaatiot työsähköposteihin, työporukan whatsapp ryhmiin, valtaosaan somea, jne. Riittää kun katson näitä koneella töiden aikana.
Aloin pidentämään erinäisiä deadlineja ja sanomaan erinäisille pyynnöille useammin ei vähentääkseni työkuormaa: varsinkin sisäisissä projekteissa kaikkea ei tarvitse aina luvata mahdollisimman nopeasti ja jokaiseen pyyntöön ei tarvitse suostua. Kollegat ovat näiden kanssa yleensä hämmästyttävän ok, varsinkin jos perustelee vähän että on muita prioriteetteja.
Vähensin ylipäätään projekteja joissa olin mukana (varsinkin sellaisia jotka eivät olleet työrooliki kannalta kriittisiä).
Aloin aktiivisemmin hallita omaa aikaa: esim. ehdottamaan myöhäisille kokouksille parempia aikoja jne. Vähensin myös työn ulkopuolista aikataulutettua tekemistä.
Hieman myöhemmin vaihdoin myös työnantajaa (en varsinaisesti tästä uupumuksesta johtuen tosin), mutta työpaikkaa vaihdettuani huomasin myös että muista yllä mainituista periaatteista oman ajan hallinnan suhteen oli paljon helpompaa pitää kiinni uudessa paikassa ja “puhtaalta pöydältä”
En tiedä millaisessa työssä olet, mutta kannattaa myös miettiä omaa työnkuvaa. Oletko esim. paljon tekemisissä asiakkaiden kanssa, jolloin sinun pitää olla hyvin reaktiivinen ja reagoida heiltä tulevaan kommunikaatioon (monelle tämä on tiedostamatta hyvin kuormittavaa)? Jos tämä on työpaikallasi mahdollista, kannattaa esim. miettiä voisitko siirtyä (vaikka väliaikaisesti) rooliin jossa teet enemmän esim. sisäisiä juttuja jolloin tietty reaktiivisuus poistuu.
Tulipahan pitkä postaus, mutta toivottavasti näistä on kuitenkin apua.
Oli tosiaan todella hyvä kirjoitus! Erittäin tärkeää vertaistukea
Mitä, joko Pappa_Tuntsa lopetti hommat? No ehtii paremmin kirjoitella tänne.
Itsellä on vielä maksimissaan n. 9 kk:n pesti jäljellä, kunhan katsotaan “tunnelmat” kesän jälkeen… 46v vuotta töissä syksyllä ja silti vielä alimpaan eläkeikään matkaa yli 3 vuotta, mutta niin kauaa ei vaan jaksa
Tuosta voi tietysti vetää monenlaista johtopäätöstä, yksi teoria on että laivoja ei Kiinasta lähde normaaliin tahtiin jolloin nykyinen ruuhka helpottaa, mutta tarjonta ei sitten kuitenkaan vastaa kysyntää.
Disclaimer, älkööt kukaan pahastuko:: Todellisena amatöörisijoittajana, olen seurannut markkinoita vasta pari vuotta ja noin vuoden verran olen tehnyt omia (vakiona pessimistisiä) firmojen arvostuslaskelmiani. Olen miettinyt, etten tajua mistään mitään, kun harvoin mikään matchaa osakehintoihin ilman merkittäviä kasvuodotuksia.
Pikkuhiljaa markkinoiden pudotessa osakkeen hintaan suhteutetut kasvuprosentit alkavat muistuttamaan joskus jotain järkevää.
Anyway. Puuilolle en ole tehnyt mitään omia arvolaskelmia, mutta hiukan särähtää päivän analyysista lause: “Puuilon tilikauden 2022 P/E-luku on noin 19x, mikä ei vielä nouse kovin korkeaksi kasvuyhtiölle”. Onko Puuilo kasvuyritys tai jotenkin erityinen lafka? Mitä missaan tässä? Seksikäs innovaatiofirma - Puuilo. Jokaisen nuoren kuluttajan ykkösmesta - Puuilo.
Ymmärrän että Puuilo voi olla loistava arvosijoitus ja kait kaikki firmat oletuksena kasvavat tai kuolevat ajan kanssa että juu kasvufirma sinänsä.
Kuten sanoin, nimenomaan Euroopan autoteollisuus tuntuu arvostuskertoimien valossa kokonaisuutena oudon halvalta ja tässä näkemyksessä pysyn, vaikka myös euroopasta varmasti löytyy pienempiä kalliimmin hinnoiteltuja yhtiöitä. Euroopassa kaikki suuret toimijat (volkkari, bmw, stellantis, daimler) asettuvat p/e 2-6 tasolle.
