Yksi todella mielenkiintoinen teema tänä vuonna on ollut sentimentti vs. se miten kuluttajat ja sijoittajat toimivat.
Kuluttajat valittavat kyselyissä että on kammottava aika ostaa kestokulutustavaroita.
- Ei haittaa jos he samaan aikaan ostavat kestokulutustavaroita kuin viimeistä päivää. (Uskon että tämä asetelma on juuri nyt murtumassa.)
Piensijoittajat valittavat kyselyissä että heillä on tosi huono fiilis osakemarkkinoista.
- Ei haittaa jos he samaan aikaan ilmoittautuvat uskollisesti ostamaan jokaisen dipin. (Tämä asetelma ei ole vielä murtunut.)
Dipin ostaja palkitaan kohtuullisen nopeasti. Tämä on viimeisten 40 vuoden kokemus. Se on hurjan syvällä sijoittajien kollektiivisessa psyykeessä.
Jason Zweigilta eilen:
U.S. bkt:n volyymi kasvoi
- 4,3 % vuonna 1976
- 5,0 % vuonna 1977
- 6,7 % vuonna 1978
Väestö oli nuorta ja yritteliästä. Elintaso nousi inflaatiosta huolimatta. Ihmiset yrittivät päästä eteenpäin elämässä, monet vaurastua tai rikastuakin.
Mutta ajatus siitä että vaurautta luotaisiin sijoittamalla pörssiosakkeisiin ei vaan kerta kaikkiaan kuulunut juuri kenenkään nuoren eteenpäin pyrkivän ihmisen elämään.
Ihan tajutonta miten valtavalla skaalalla ajan henki liittyen pörssiin voi muuttua kun pörssi riittävän kauan riittävän systemaattisesti palkitsee vs. tuottaa hivuttaen pettymyksiä.